"Herra hei, mä nään et sul on tylsää, nää tyttöset ei lämmitä tääl ja sul on kylmä" eli puheita ja ei niin tavallisia puheita

Tämän julkaisun kaikki kuvat on ottanut Miska Koivumäki. Kuvien luvaton kopiointi ja käyttö on kiellettyä.

On tullut aika kirjoittaa puheista häissämme. Saimme nauttia kauniista, hauskoista, vakavista, kevyistä ja ennen kaikkea rakkauden täyteisistä puheista juhlassamme. Onnittelujen jälkeen sisälle siirryttyämme sanoimme A:n kanssa muutaman sanan kiittäen vieraita läsnäolosta, kertoen hieman mitä tuleman pitää ja lisäksi olisi pitänyt mainita muutamasta olennaisesta seikasta, jotka kuitenkin onnen huumassa unohdin. Muistin kuitenkin esitellä molemmat kuvaajamme ja pyysin heille työrauhaa siltä osin, että vieraat eivät käyttäisi kuvatessaan salamaa. Onneksi bestmanilla oli homma paremmin hallussa ja hän muisti minua paremmin mitä piti jutella vieraille.

Isäni puhui itseoikeutetusti ensimmäisenä alku- ja pääruoan välissä. Isän sanoja olivat muun muassa nämä:

"Kuitenkin jokaiseen suhteeseen kuuluu myös toisenlaisia tunteita: pettymystä, ärtymistä ja kiukkua. Niillekin tulee olla tilaa ja niiden on saatava tulla ilmaistuiksi ja sanoitetuiksi. Ne eivät ole suhteen vihollisia, vaan pahin suhteen vihollinen ja tuhoaja on välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys tuottaa helposti kokemuksen hylätyksi tulemisesta. Joten vihastukaa ja leppykää, mutta älkää tulko välinpitämättömiksi.
...
Kun kahden ihmisen, persoonan, välistä suhdetta leimaa rakkaus, toisen yksilöllisyyden ja erilaisuuden kunnioitus ja lisäksi vielä luottamus ja halu tehdä toiselle hyvää, on suhteen vetovoima voimakasta ja pysyvää. Silloin tulevaisuus näyttäytyy valoisana, nykyhetkessä on hyvä olla ja menneisyyden muistoihin on mukava palata. Ja muistakaa: elämä on ihanaa!"

Viisaita sanoja.
Saattoi isä mainita jotain minunkin ominaisuuksistani, mikä kirvoitti huvittunutta naurua siellä sun täällä!

Isän jälkeen puhui sulhanen ja hän lainasi puheessaan sanoja, jotka nostivat huulilleni huvittuneen hymyn. Sanat ovat Junon ja Jannan kappaleesta Karkumatkalla; "Meil on monta eilistä taustapeilissä, loppuelämä jäljellä". Laulu jatkuu näin: "En tarvii, tarvii mitään muuta, kun siinä vierellä oot sydänverellä." Hymy nousi huulilleni, sillä minä tulisin päättämään oman "puheeni" samaan pätkään kyseistä laulua. Laulamalla. Mutta siitä kohta lisää :) A puhui kauniisti ja videolla näkyy ajoittain nieleskelevä morsian. Jotain mainintaa oli myös eläinrakkaudestani, joka on näkynyt esimerkiksi kimalaisten paijailuna ja kotihämähäkin nimeämisenä... Eikös kaikki tee niin?!?

Myös kummini puhui, mikä oli ihana yllätys <3 Lisäksi rakas setäni vaimoineen ja tyttäristään kahden kanssa lauloivat ja soittivat meille Lasinkuultavan laulun (teksti P. Mustapää):

"Tein lasinkuultavan laulun,
älä luule, että voit sen alta paeta.
Siihen jäät ja siinä aina soit.

Ja laulu, jonka laadin,
oli aivan sanaton.
Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on."

Sain jälleen pyyhkiä silmiäni. Kyseinen laulu on laulettu monissa tämän suvun häissä ja on minulle hyvin rakas.

Bestman ja molemmat kaasoni puhuivat myös illan aikana.

Sisareni ilahdutti meitä anagrammi-puheella, jonka osia pöytäkunnat saivat ratkoa illan aikana. Voitte kuvitella ilmeet, kun sisareni aloitti: " Nyt mars urpo isi hääjuhlapaikalle! On valmiina armias tatti, ja harju heleää uus. Kim, kas, muro -niin kaunis! Sulhanen ihastelee; ihana kiuru! UPM! SOS!"

Serkkuseni lainasi erään laulun sanoja ja jatkoi: "Ja siinä laulussa lauletaan sellaisen oman ihmisen löytämisestä. Ja teitä kun katsoo, niin tuntuu, että te olette kyllä sen oman ihmisen onnistuneet löytämään."

Bestman puheli sulhasen kiihkeästä latinosydämestä ja veljellisestä huolestaan ja halustaan suojella suhteemme alkuaikoina: "On sinänsä aika riskaabelia laittaa koko sydämensä yhteen paikkaan ja sen takia olin itsekin vähän huolissaan, että mitenkähän tässä A:lle käy. Mutta olen ilokseni yllättynyt ja huomannut, että A on laittanut kaiken rakkautensa juurikin sinne oikeaan paikkaan, oikeaan satamaan."

Ja sitten siihen ei niin tavalliseen puheeseen, eli omaani. Minähän päätin sitten laulaa. Jos tarkkoja ollaan niin laulaa yhteensä kymmentä kappaletta, en tietenkään kokonaan vaan osia niistä. Niin ja tietenkin päätin räpätäkin, koska voin! :D Brädi antanee anteeksi, että sanoitin hieman uusiksi Lämpöön-biisiään ja tempaisin: "Herra hei, mä nään et sul on tylsää. Nää tyttöset ei lämmitä tääl ja sul on kylmä. Tuu mun mieheks, en paisuttele yhtään, mut mä oon kaikkee sitä, mitä tarviit sun elämään." Tähän väliin tuli raikuvat aplodit ja sen jälkeen pääsin jatkamaan. Melkein laitoin tähän koko videon vedostani, mutta ujous voitti ja jätän kaiken kuvittelun varaan. (Ja brädin alkuperäinen tekstihän menee näin: " Neiti hei, mä nään et sul on tylsää, nää räppärit ei lämmitä tääl ja sul on kylmä. Tuu mun mukaan, en paisuttele yhtään, mut mä oon kaikkee muuta kuin tää vaisu skeneryhmä.")

Puheita oli ajallisesti melko paljon, mutta puheiden pitäjät hallitsivat homman ja mielenkiinto pysyi yllä. Kaikki puheet eivät myöskään olleet peräkkäin, mikä on mielestäni erittäin hyvä asia. Hyvä puhuja pitää kuulijoiden mielenkiinnon yllä, on lämmin, oma itsensä ja pitää myös pilkkeen silmäkulmassa. Ja sitten on olemassa ne hullut morsiamet, jotka päättävät räpätä ensimmäistä kertaa elämässään hääpäivänään <3

Ensi kerralla esittelen ihanan kakkumme ja kakkukoristeen ja sen jälkeen taitaa olla aika kertoilla häiden muusta ohjelmasta. Nyt hyvää alkanutta viikkoa ja nauttikaahan kauniista syksystä!