Häämatka osa 2; Naantalin lumoa

Saavuimme Naantaliin maanantaina ja jo silloin jalkauduimme kauniille kaduille, joilla olen lapsenakin viettänyt aikaa. Illalla saunoimme rauhassa ja nukuimme makeat unet. Tiistaina suuntasimme ulos kaduille, puoteihin ja kallioille. Edellisessä kirjoituksessa Måsenista mainitsinkin alapuolellamme sijainneen puodin, josta olisin voinut ostaa vaatekaappini uusiksi. Mukaan lähti kuitenkin henkäyksen kepeä Creamin kesätoppi, johon ihastuin heti! 

Kiitokset vain Putiikki Roosa! <3

Mutta niistä kaduista; Naantalin vanha kaupunki on pienehkö, mutta sitäkin kauniimpi vanhoine taloineen, huikeine kujineen ja mäkineen ja gallerioineen. Kamera lauloi tiistaina ihan vain muutaman kuvan verran... Kauniita yksityiskohtia riitti (kuten muuten turistejakin joiden määrä kaksinkertaistui keskiviikkoon mennessä) ja esteetikko nautti kaikilla aisteilla! Naantalin vanhan kaupungin vanhimmat rakennusrungot ovat 1700-luvulta ja suuri osa rakennuskannasta on 1800-luvulta. Naantali on saanut kaupunkioikeudet jo vuonna 1443 ja sen jälkeen se on kokenut muutamia mullistuksia; esimerkiksi 1628 iso osa kaupunkia paloi kirkosta alkaneesta palossa. Kaupunkia hallitsee myös vanhan hengen ja kauniin vanhan sataman lisäksi upeat Kuparivuoden kalliot, joille pääsee suunnilleen vanhan kaupungin takapihalta. Siellä seikkailimmekin myöhemmin.

 Kukkiin oli panostettu ihastuttavalla tavalla niin yksityisten kuin kaupungin puolesta. Arvostan suuresti, sillä tulen kaupungista, jossa vallalla on mentaliteetti että mitään nättiä ei kannata laittaa esille, kun joku sen kuitenkin tuhoaa. Noh, itse asiassa tutkimukset osoittavat päinvastaista; mitä enemmän ympäristöön panostetaan, sen vähemmän ilkivaltaa on!

Aurinkoteema näkyi joka toisella nurkalla, portissa, aidoissa ja vaikka missä

Mannerheiminkatua, jossa autoilijaparat saivat kärsivällisesti väistellä jalankulkijoita ja pyöräilijöitä eikä toisin päin

Naantalissa liikennöi myös pieni "juna" kylpylän ja vanhan kaupungin väliä. Maksu ei ollut suuren suuri ja matkustajia näytti riittävän. Ihan hauska tapa kylpylässä yöpyvälle piipahtaa vanhassa kaupungissa!

Rakastan Suomen kaupunkien vanhoja kaupunginosia puutaloineen, väreineen, puutarhoineen ja tunnelmineen. Kokkolan Neristan on yksi lemppareitani ja Naantali kilpailee hyvällä kakkossijalla.

kuva A. V.

Kävelimme muutaman päivän aikana kallioilla ja kaduilla kilometritolkulla puolivahingossa, joten saimme myös syödä surutta iltaisin :) Tiistaina kuitenkin suuntasimme lounaspiknikille Nunnalahden (Naantalissahan on toiminut birgittalaisluostari, lue asiasta lisää esimerkiksi täältä) lähistölle. Kävimme kaupasta eväät ja torilta tuoreet vadelmat; niin kauppa kuin torikin löytyy pienen kävelymatkan päästä vanhasta kaupungista. Nunnalahdella olen lapsena käynyt uimassa monet kerrat; nyt se näytti niin piskuiselta kun viimeksi on sitä katsellut lapsen silmin. Mukavan suojaisa se uintipaikkana kuitenkin on ja sinne pääsee niin kävellen kuin pyörälläkin helposti. Autolla tulevatkin saavat autonsa mukavan lähelle parkkiin.

Aurinko näyttäytyi pilvien välistä eikä merituuli haitannut kahta rakastunutta ollenkaan. Mukaan otimme myös häistä yli jääneitä macaronseja, jotka maistuivat taivaalliselta kalliolla! Eväsretkelle Naantalissa voisi lähteä monta kertaa päivässä ja joka kerta eri paikkaan; puistoja riittää, kauniita kallioita ja suojaisia poukamia.

Ja jotta tästä ei tule jälleen liian pitkä kirjoitus, jatkan seuraavalla kerralla vierasvenesataman kauneudesta, kallioista ja hyvästä ruoasta :) Siihen asti, nauttikaa kesästä!

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, kuvien luvaton käyttö tai kopiointi on kielletty

P.S. Käy lukemassa muut Naantali-aiheiset kirjoitukseni täällä ja täällä :)

Häämatkan ensimmäinen osa; kaunis Måsen Naantalissa

Me matkailimme kotimaassa viime viikon, sillä lentäminen on tällä hetkellä minulle hankalaa perussairauteni vuoksi ja mikäpä muutenkaan kauniissa Suomen kesässä matkustellessa! Valitsimme ensimmäiseksi kohteeksemme aurinkoisen Naantalin ja sieltä majapaikaksemme Måsenin. Måsen on kahden makuuhuoneen huoneisto parvekkeella ja saunalla vanhan kaupungin pääkadulla, Mannerheiminkadulla, Storläkärin talossa. Asunto sijaitsee gallerioiden yläpuolella aivan keskellä koko ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa.

Näkymä kadulle on ihastuttava ja myös kuuloaistiamme hemmoteltiin ihastuttavan galleristin toimesta, joka soitti iltapäivisin ja alkuiltaisin pianoa galleriassa lähes allamme. Kävinkin häntä kiittämässä viimeisenä päivänä musiikista ja ihanasta tunteesta, jonka ympäristö sävelten kanssa toi. <3 Suoraan alapuolellamme oli minun kukkaroni turma; Roosan putiikki, josta olisin löytänyt ylleni ja kotiimme vaikka ja mitä... Pöytäkirjaan merkittäköön, että poistuin liikkeestä vain yhden uuden vaatekappaleen kera!

Måsenin rouva Merja Skaffari-Multala piti meistä hyvää huolta antaen vinkkejä puuhailusta Naantalissa ja soitti vielä peräämme saapumispäivänämme, että olemmehan varmasti löytäneet perille ja kaiken olevan hyvin. Ihastuttavaa palvelua, joka toi hyvän mielen rakkauspörröisille häämatkalaisille!

Huoneisto oli valoisa ja meitä odotti ihana tuoksuhernekimppu.

makuuhuonetta

 Asunnosta löytyi ihania paikkoja olla möllöttää, lukea, löhötä ja rupatella kiireettömästi.

Asunnon molemmat makuuhuoneet sekä olohuone oli varustettu pimentävillä verhoilla, joita minä ainakin osasin arvostaa. Päämakuuhuoneen lisäksi pienemmässä makuuhuoneessa on kerrossänky ja viidennelle yöpyjälle löytyy vielä varavuoderatkaisu. Lisäksi asunnosta löytyi iso läjä lasten leluja, elokuvia ja luettavaa useammalla kielellä (aikuisille). Pyöriäkin kypärien kera olisimme saaneet halutessamme lainata.

Makuuhuoneeseen johtivat ihastuttavat pariovet

Huoneistossa oli panostettu myös yksityiskohtiin ja kaikki oli hyvin siistiä ja viihtyisää, mikä ei tämän kaltaisissa vuokrahuoneistoissa ole itsestäänselvää. 

Ison ruokapöydän ääressä söimme kynttilöiden palaessa ja minä nautin yhden skumppa-aamiaisenkin, kun kuplapullon loppu piti tuhota ennen seuraavaan paikkaan lähtöä.

Testasimme myös saunan heti ensimmäisenä iltana jalkauduttuamme ensin kauniille kaduille. Sadekin loppui sopivasti saavuttuamme kaupunkiin ja siitä eteenpäin saimme torstaihin asti nauttia poutasäästä ja auringosta. Saunassa saimme hyvät löylyt ja ihana sadesuihku kruunasi kokemuksen <3 Merja meille vinkkasi, että parvekkeella on ihana istua iltaisin ja kuunnella ohikulkevia ihmisiä. Parvekkeella kukat kukkivat ja yrtit kasvoivat ja parveke soi suojan kadun katseilta. Emme kuitenkaan kertaakaan istahtaneet parvekkeelle, sillä illat kuljimme kaupungissa, kallioilla, syömässä ja musiikista nauttimassa.

Pälli ja Höntti

Olimme enemmän kuin tyytyväisiää majoitusratkaisuumme ja olisimme saaneet yöpyä vielä ylimääräisenkin yön, kun Naantalissa vietettiin Birgitan yötä, joka on Naantalin vanhan kapungin oma taiteiden yö tarjoten musiikkia, runoutta, tanssia, taidetta ja myös Birgitan kulkueen illalla. Olimme kuitenkin varanneet seuraavan yön majoituksen ja suuntasimmekin seuraavaan kaupunkiin torstaina. Sitä ennen ehdimme nauttia Naantalin kallioista, kaduista ja sataman ravintoloista kaikilla aisteilla ja siitä kirjoittelenkin seuraavalla kerralla. 

Tiedossa on siis aurinkoa, tuulta ja hymyilevä kaksikko <3

p.s. Käypä lukemassa täältä ja täältä lisää Naantalista

Tulevia juttuja ja pikakuulumisia

Ah, elämä on ihanaa! Reissasimme viikon rannikolla tietäen etukäteen majapaikkamme ja kaupunkimme vain maanantaista torstaihin. Siitä eteenpäin pari vuorokautta meni hyvin intuitiivisella seikkailulla parissa kauniissa paikassa. Kotiin tulimme lauantaina ja aloitimme pyykkäyksen, siivoilun ja huokailun <3 Luin eilen saamiamme kortteja uudestaan ja silmäni kostuivat taas, kun kortit muistuttivat kanssamme juhlimaan saapuneista ja ihanista hetkistä. Onneksi en ole yksin liikutusteni kanssa A:n osallistuessa talkoisiin myös! Torstaina ajellessamme kaupungista toiseen, kaivoin kuunneltavaksi Johanna Kurkelan Muita Enemmän Sudenmorsian-albumilta. Toinen kaasoni lainasi puheessaan sen sanoja. "Voiko tuntea omansa joukosta muiden, tuhansista tunnistaa?" Kyllä voi. Ja kirkkaasti. "Sovittaa askeleet poluille yhteen ja tasoittaa tie vuorollaan." Meidän polkumme polveilkoon pitkään ja pitäköön meidät jännityksessä, turvassa ja onnellisina.

Ja niin sitä taas kyynelehdittiin autossa. Because I can, that's why.

Mutta mutta, seuraavaksi lienee aika kirjoitella teille häämatkastamme sillä häiden läpikäynti saa odottaa kuvaajamme otoksia. Olemme saaneet kyllä ihania ja hauskoja kännykkäkuvia vierailtamme, mutta miten tämän nyt kirjoittaisi... Ne eivät ehkä ole kaikki julkaisukelpoista materiaalia :D Saimme perjantaina ison läjän kuvia kuvaajaltamme, sillä meidän pitäisi valita potrettimme lehtijuttua varten. Koska epähuomiossa menimme sanomaan taas 'joo' haastatteluun. Tällä kertaa vedettiin mukaan myös pari muuta sukupolvea, sillä joukolla kaikki on kivempaa ;) Muita hääkuvia saamme kuitenkin odotella tovin. Saimme myös pienen videomaistiaisen videokuvaajaltamme ja voi että se oli ihanan lupaavaa! En malttaisi odottaa loppuja kuviamme ja koko videota! Odotettava kuitenkin on, joten alan tosiaan käydä läpi reissuamme ensi kerralla. Samalla saattaa jokin hotelli saada kyytiä ja jokin kehuja...

Matkamme oli lähinnä tätä; auvoa, aurinkoa, kesää, täyttä huolettomuutta, pakottomuutta ja rakkaudesta nauttimista!

Kuva A.V.

Suuntaamme siis Naantaliin ensi kerralla, ihanaan Måseniin ja kesäisille kalliolle <3

Siihen asti, ihanaa alkanutta viikkoa!

Herra ja Rouva V.

Ihanaa. Rakkautta. Lämpöä. Iloa. Ystävyyttä. Tanssia. Musiikkia. Taikaa. Sitä olivat häämme.

Kuvasta on kiittäminen serkkua

Kuvaajan kyynärpää ja rakastunut pari. Kuvan otti sisareni.

Me jatkamme häämatkailuamme Naantalissa ja huomenna Hangossa. Mutta on tämä ihanaa, vaimona olo nimittäin <3

Viimeinen ilta neitinä

Huomenna minusta tulee rouva, aviovaimo ja saan uuden sukunimen ja luovun vanhasta haikeana. Tämä viikko on ollut ihana, vaikka hetken vähän harmittikin. Ihanan siitä on tehnyt minulle rakkaat ihmiset, huikeat kaasoni ja äitini ja tietenkin isoimpana oma A:ni.

Kuvassa näkyvällä tyyneydellä odotan huomista hyvillä mielin porukalla laitettuamme juhlapaikan kauniiksi. Joukossa olivat molemmat kaasot ja toisen ihana pieni prinsessa, -meidän morsiusneitomme-, vanhempani, bestman ja A:n äiti. Isäni kunnostautui floristina ja teki huikeat isot luonnonkukkakimput! Ja miesväki availi pompomeja kuin vanhat tekijät :D Ihmisillä on odottamattomia taitoja <3

Toivottakaa meille onnea, huomenna sitä mennään!

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, älä kopioi tai käytä ilman lupaa!

Kukkia ja rakkautta

Hei jälleen, rakkaat lukijani. Täällä eletään viimeisiä päiviä ennen häitä monenlaisissa tunnelmissa, kuitenkin hallitsevana on rakkaus ja ystävyys, kumppanuus ja välittäminen. Rakkautta ja ystävyyttä sain osakseni toiselta kaasoltani, sisareltani siis ja äidiltäni tiistai-iltana. Sisareni ei päässyt antipolttareihimme, joka tietenkin harmitti meitä kaikkia. Mutta hänpä järjesti äitimme kanssa ihanan yllätyksen minulle hääviikon stressiä poistamaan.

Sain toukokuun lopulla nimipäiväkortin sisareltani, jossa oli salaperäinen lahja, joka vaati varaamaan tietyn päivän siukkukivalle. Sain sitten tarkemmat ohjeet sunnuntai-iltana;

"Nyt lempikesäkolttu pyykkiin ja huomenna silitykseen tiistaita varten. Ota mukaan myös pyöräilykypärä ja huonommat vaatteet ja kengät, jotka sietävät vähän kastumista."

Minä pakkasin kiltisti tarvittavat varusteet hivenen huvittuneena. Lisäksi tuli vielä essu. Isäni tuli hakemaan siskoni ja minut ja vei meidät keskustaan, jossa äitimme odotti. Ensimmäiseksi mentiin kahville ja herkuille, jossa luonnollisesti pääsin harjoittelemaan uuden nimen kirjoittamista. Voin kertoa, että harjoitusta tarvitaan lisää. Paaaaaaljon! Siitä sitten siirryimme toiseen kahvilaan, jossa kilistimme kuohuvalla. Seuraavaksi oli siirtymä illan pääjuttuun. Isä jälleen kuljetti meitä ja ajoi hyvin mutkittelevaa reittiä eikä minulla todella ollut aavistustakaan mihin olemme menossa ja mitä tekemään. Vitsailimme lehmien poikimisesta ja vaikka mistä emäntä-puuhasta matkalla.

Kaarsimme kuitenkin minun lempikukkakauppani eteen ja hihkaisin ilosta! Arvasin jo mitä pääsen tekemään. Mikä parasta, paikkana oli lempikukkakauppani, jossa kaikki aina onnistuu ja palvelu on loistavaa ja ystävällistä ja tietenkin kukat kauniita.

Minä rakastan kukkia ja olen joskus maininnut sisarelleni, että olisi ihanaa päästä jollekin sidontakurssille. Nyt sitten Fantasean ihana Jonna otti meidät iloisesti vastaan ja oli jo vähän arvellut, että mysteerimorsian saattaisin olla minä. Ylimääräiset pisteet Jonnalle, että hän jousti omissa aikatauluissaan, jotta tämä homma onnistui. Sisareni tyytyi valokuvaamaan ja äiti ja minä pääsimme tekemään kimppuja. Saimme valita ensin minkä tyyppistä kimppua alamme tehdä; äitini päätyi matalaan pyöreään kimppuun ja minä vapaampaan ja lennokkaaseen kimppuun. Seuraavaksi valitsimme kukat itse ja saimme kuulla erilaisista vihreistä kimppua varten. Minä valitsin kimppuun mm. pistaasia, terttuneilikkaa, harsokukkaa ja eustomaa. Ja eihän ole olemassa kimppua ilman freesiaa, ainakaan kun minusta on kyse! Äiti valitsi mm. germiiniä ja neilikkaa kauniissa punaisen ja limen sävyissä. 

Ensimmäinen homma oli valita haluamansa yksilöt kukista ja voin kertoa, että kärsivällisyyttäni koeteltiin harsokukan kohdalla. Olivat nimittäin hiukan toisissaan kiinni! Suoriuduin kuitenkin katkomatta oksia ja pääsin aloittamaan kimpun rakentamisen Jonnan ohjeiden mukaan. Teimme tyylillä, jossa ensin tehdään vihreistä pohja, johon sitten lisätään kukkia. Spiraaliin tekeminen on yllättävän haastavaa, mutta onnistuin siinä jotenkuten. Kimppuni oli äidin kimppua helpompi tehdä, sillä halusin siitä vapaan ja kukkien kulkevan eri tasoissa löyhästi. Nautin kimpun teosta todella ja olin heti kotonani hommassa. Kimpuistamme tuli ihanat vaikka itse sanonkin! Jonna opasti meitä varmasti ja leppoisasti ja tunnelma oli ihanan rento ja iloinen. Saimme kiitoksia onnistumisesta Jonnalta ja poistuimme iloisina ja tyytyväisinä kukkakaupasta pakattuamme kimput vielä itse.

Valitettavasti äidin kimpusta minulla ei ole kuvaa

Kukkien joukossa oli myös katkenneita pätkiä, joita sisareni lykki kampaukseeni. Todellinen neiti kesäheinä :) On minulla ihania ihmisiä ympärilläni <3

Loppukiri osa 4; pöytäkartta ja tuoksu

Nyt on keskiviikko, joten jäljellä on enää pari päivää tyttönimelläni! Tämä mielessä laitettiin minut harjoittelemaan uuden nimen kirjoittamista eilen ja harjoitusta pitäisi kaiketi jatkaa, sillä sen verran heikkoja esitykset olivat. Puuhaa on ollut tällä viikolla jonkin verran, niin minulla kuin kaasolla kuin äidilläkin sulhasta unohtamatta. Sisareni oli eilen meillä auttelemassa minua tavaroiden pakkaamisessa sekä pöytäkartan loppuun tekemisessä. Illalla meillä olikin sitten muuta ohjelmaa, josta voisin kirjoitella huomenna lisää <3

Lapsivieraille on jokaiselle pieni puuhakassi, jossa on jotain viihdykettä joko tehtävien tai kirjan muodossa ja tietty mukana on saippuakuplia!

Minä olin väsäillyt pöytäkartan elementit valmiiksi, joten eiliselle jäi vain niiden kiinnittäminen.

Karttaa ei tehty kuitenkaan kartaksi sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan siinä oli pöydät satunnaisessa järjestyksessä. Pöydän nimen alle tuli pöydässä istuvien nimet ja pöydissä on sitten valokuva pöydän nimen mukaisesta paikasta. Paikat ovat meille tärkeitä tavalla tai toisella; yhdessä menimme kihloihin, toisessa viihdymme muuten vain, yksi on rakas mökkipaikka jne. Haastamme vieraat keskustelemaan keskenään oman paikan löytämiseksi, sillä valokuvatkaan eivät ole välttämättä ihan helpoimmasta päästä :)

Pöytäkartan tultua valmiiksi saimmekin sitten kuulla kahden vierasjoukon jättävän häät väliin, työkiireiden vuoksi. Että näin. Eipä siitä sen enempää kuin että hamitti melkoisesti ja koin toiminnan epäkunnioitavaksi ja loukkaavaksi meitä kohtaan. Mutta mennäänpä suloisempiin asioihin.

Kaiken viime hetken hässäkän keskellä sain päähäni kuitenkin haluta häätuoksun. Olin ajatellut aluperin käyttää Marc Jacobsin yhtä Daisy-tuoksuista, mitä käytän muutenkin, mutta tulin sittenkin toisiin aatoksiin. Perinpohjaisen testailun ja harkinnan jälkeen päädyin todella erilaiseen tuoksuun, mitä yleensä käytän! Tuoksun pohjana on ruusu, josta en yleensä kauheasti välitä. Mutta tämä tuoksu on juuri sitä, mitä haluan hääpäivänä ylleni ja jatkossakin käyttää <3

Kannattaa siis haastaa ennakkoluulonsa ja kokeilla rohkeasti uutta, vai mitä?

Täällä jatketaan iltaa saunomalla ja rentoutumalla. Huominenkin näyttää hommien puolesta leppoisalta, mutta perjantaina mennäänkin sitten jo aamusta etsimään kedonkukkia vesisateessa parin ämpärillisen verran. Koska olemme hulluja!

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, älä käytä tai kopio luvatta!

Kesälukemista rakkaudesta

"On osattava sanoa 'tahdon', silloin kun sielunjuuria myöten tahtoo, on otettava toista kädestä kun kaikki muuten tuntuu murenevan ympäriltä." -Arno Kotro

Tara Nyman viestintätoimisto Ellun Kanoista otti minuun yhteyttä viime viikolla koskien Ellun Kanojen kustantamaa Mitä tapahtuu huomenna rakkaudelle -kirjaa. Kirja on julkaistu tänä keväänä ja se sisältää noin kolmenkymmenen eri alan ihmisen pohdintoja ja tulkintoja rakkaudesta ja siitä, mitä sille tapahtuu, no, huomenna. Rakkautta peilataan yhteiskuntaan, parisuhteeseen, ilmiöihin, kulttuuriin, historiaan ja aikaan laajemmassa käsitteessä. Kirjasta saadut tuotot lahjoitetaan HelsinkiMission työhön. Minähän innostuin heti ja mielelläni otin kirjan lukuun. Kaunis kirja tipahti postilaatikkoon nopeasti vastaukseni jälkeen ja aloinkin sitä heti selailla.

Kirja on ensinnäkin ihanan raikkaan värinen, toiveikkaan värinen, mikäli minulta kysytään. Ulkoasu on muutenkin kaunis ja sisältönsä yltää vielä sen ohi kirkkaasti. Panoksensa tähän ns. väitekirjaan on antanut mm. Antti Holma, Tuomas Enbuske, Arno Kotro, Anja Snellman, Kirsi Piha, Göte Nyman, Frank Martela, Pekka Haavisto ja lukuisat muut. Rakkaudesta on kirjoitettu, laulettu, sävelletty, maalattu, väitelty ja väännetty lukuisat kerrat, mutta vielä on hyvin tilaa näillekin kirjoituksille meitä liikuttavasta voimasta.

Rakkaudesta ja rakastamisesta kirjoitetaan mm. näin:

"En paapoile puolisoani. Seuraan huvittuneena vierestä, kuinka hän etsii tavaroitaan vuodesta toiseen. Ehkä kysyn, voinko auttaa häntä hukkaamaan jonkin tavaran." -Hanna Jensen

Tämä herätteli minua kovasti:

"Sen sijaan, että pohtisin, miten rakastettuni vaikuttaa minuun, vieläkö hän sokaisee ja tempaa minut myyttien korkeuksiin, olen yrittänyt tietoisesti keskittyä siihen, miten itse vaikutan häneen, miten helppo hänen on tulla minun luokseni." -Riku Korhonen

Kappaleeni on täynnä keltaisia tarralappusia hienojen, huvittavien, liikuttavien ja ravistelevien ajatusten ja tuumailujen kohdalla, mutta sen sijaan että kirjoitan ne kaikki tähän, kannustan hankkimaan käsiin oman kopion kirjasta, istumaan kesäiltaan, kuuntelemaan mustarastasta ja nauttimaan lukemastaan. Ehkä olen nyt yhä lähempänä koittavien häiden takia rakkauspörrössä ja pääni on valmiiksi pehmoinen, mutta olen nauttinut tämän kirjan lukemisesta todella. Olen palannut lukemaan joitakin kohtia yhä uudestaan ja makustellut ajatuksia, havahtunut, hymyillyt ja hengitellyt liikutuksen vuoksi.

Sillä rakkaus on, se todella ON. Sen tekoja yritän toteuttaa elämässäni, niin parisuhteessa kuin siinä lempeydessä, jolla kohtaan ihmiset ja elämän, ilmiöt ja vaikeatkin kohdat. Rakkaus ei vähene sitä jakaessa, se vain kasvaa ja löytää uusia teitä, uusia hymyjä, uusia sylejä ja uutta rauhaa. Se ei vähene siitä, että kohtaat muukalaisen hymyillen ja auttaen. Se ei vähene siitä, että silität ohimennessäsi lapsen päätä, työlapsen tai oman lapsen. Se ei vähene siitä, että istutat pihaan kaatuneen puun tilalle uuden pihlajan suojaa ja pyhyyttä tuomaan. Se ei vähene siitä, että kuuntelet vielä yhden rakkauslaulun tai teet sellaisen. Se ei vähene myöskään sanomalla. 

Ei. Se kasvaa ja palaa myös antajalleen ilon muodossa.

"Myöhemmin kuulen  Jari Sarasvuon luennolla, että rakkaus ei ole substantiivi, vaan verbi.  Se on ainoa kohta luennosta, joka on minulle itsestään selvää." -Tuomas Enbuske

Rakkaus on.

<3

Kaikki lainaukset kirjasta Mitä tapahtuu huomenna rakkaudelle, Ellun Kanat Oy, 2016

Loppukiri osa 3; lautasliinat

Hei taas vaan kaikille! Häihin on aikaa kuusi päivää tai oikeastaan viisi päivää ja 22 tuntia, ei sillä että laskisin... Lomailun lomassa olen puuhannut täällä yhtä jos toista, kuten hääjengimme on saanut huomata minun pommittaessani heitä vaikka millä listoilla ja marssijärjestyksillä! Huomaan olevani nyt raivostuttavan tarkka ja kontrolloiva, jotta kenenkään muun ei tarvitse sitten pähkäillä mitä olikaan seuravaksi tai mikä oli kenenkin homma. Ajattelen jutut mahdollisimman pitkälle valmiiksi jotta voin hyvällä omallatunnolla jättää hommat muiden käsiin sitten hääpäivänä ja keskittyä nauttimaan.

Tänään sadepäivän kunniaksi puuhasin yhden homman pois ensi viikolta, jee! Haimme kankaiset lautasliinat Ratista valmiiksi ja tänään sitten taittelin niitä 57 kappaletta ja liitin mukaan bingon, ohjelman/menun ja paikkakortit. Juhlapaikan väen hommaksi jää laittaa sitten pöydissä niihin vielä pikkukynät mukaan, niitä kun ei voi valmiiksi laittaa, kun eivät pysy paikoillaan. Siskoni kirjoitteli paikkakortit puolestamme ja ne on kyllä kivan näköiset. Narun tilasin jostain hornan kuusesta, en muista minkä muun jutun yhteydessä. Samaa narua myy Suomessakin muutama paikka, mutta moninkertaisella hinnalla.

Lopputulos on rauhallisen näköinen ja tykkään siitä. Nyt niput odottavat lattialla kynien laittamista pöytäkohtaisiin pusseihin ja kaiken pakkaamista laatikoihin kera lasipullojen ja -purkkien. Ratin henkilökunta sitten laittaa kaiken pöytiin. Ja itseni tuntien käyn sitten ennen vihkimistä tökkimässä lasipulloja eri järjestykseen tai jotain muuta yhtä järkevää.

Olohuoneemme on kyllä niin kaaoksessa, että... Nooh, pian se siitä setviytyy!

Rauhallista sunnuntain jatkoa <3

Ethän käytä tai kopioi kuvia ilman lupaa, kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle.