maanantai 30. toukokuuta 2016

MIES-RAKAS PYSY POISSA! Huomenlahjajuttuja

Koska muutto on vienyt kaiken aikamme, on hääjutut pelottavan retuperällä ottaen huomioon, että ne ovat aivan juuri! Iiiiiiik! On tässä onneksi saatu päätettyä mitä syödään ja löydetty viimein kori vieraslahjoja varten (valaisinostoksilla). Niin ja onnistuttiin lupautumaan haastatteluun hääaiheista lehtijuttua varten, sillä tekemistä ei ole ollenkaan tarpeeksi tällä viikolla muuton kanssa :D Vain me onnistumme tällaisessa... Onneksi yksi iso asia on myös tullut hoidettua kaiken keskellä, nimittäin huomenlahja miekkoselle.

Perinteisesti huomenlahja on lahja, jonka mies on antanut tuoreelle vaimolleen. Sillä on turvattu naisen taloudellista asemaa ja se on voinut olla esimerkiksi jokin tuotantoeläin. Oma lammas olisi kyllä kiva ;) Huomenlahja oli laissa säädetty (ajatelkaa kuinka edistyksellistä tavallaan). Vaikka aviopuolisoilla on nykyään laillinen oikeus toistensa omaisuuteen (ilman avioehtoa) on huomenlahja jäänyt elämään romanttisena eleenä. Nyttemmin se on onneksi laajentunut siten, että on tavallista että myös nainen antaa lahjan miehelleen eikä vain toisinpäin. Kovin perinteisiä ovat korut, kellot, lahjakortit ja niin edelleen. Minä koitin tuossa jokin aika sitten ehdottaa, että voidaanko sopia, ettei vaihdeta lahjoja ollenkaan. Kiire muuttui hurjaksi muuton pamahdettua keskelle järjestelyitä ja tuntui, ettei aika riitä millään kaikkeen. Tosin tämä diili olisi ollut kaiketi yhtä pitävä kuin vanhempieni "ei sitten vaihdeta jouluna lahjoja" -sopimus. Muutin sitten mieleni, sillä sain hurjan idean!

Häihin pukua sovitellessa A törmäsi upeaan Cavalieren pukuun ja ihastui täysin. Siinä on kivat tikkaukset, hyvä malli ja väri ja tyylikäs istuvuus, mitkä kaikki mahdollistavat sen pitämisen hyvin muodollisessa tilaisuudessa tai sitten rennommin. Houkuttelin A:n sovittamaan pukua kertaalleen ja edelleen se kiehtoi kovasti. Hinta vain oli liian kova vaikka tarve puvulle todella on olemassa. Noooooh... Minäpä sitten kirjoitin viime viikolla Miesten Pukuhuoneen ihanalle Susannalle ja kysyin hyvää pakettihintaa puvusta liivin kera ja kysyin, olisiko hänellä riittävät mitat puvun tilaamiseksi. Päästiin aivan loistavaan sopimukseen ja juonimme puvun lahjoittamisen sekä sovituksen heti häiden jälkeen mittatilausmuutoksia varten, jotta puvun saa päälleen suvun toisiin häihin, jotka ovat pian omiemme jälkeen. Kaikki tämä järjestyi parilla sähköpostilla! Kävin perjantaina maksamassa puvun ja sovimme Susannan vielä paketoivan sen komeasti. Hän vielä huolehti miten saan sen hotelliin A:n tietämättä sisällöstä, mutta siihen minulla jo oli onneksi suunnitelma :) Loistavaa palvelua jälleen kerran!

Kuva lainassa Cavalieren sivuilta
Joku voisi sanoa minua pöpiksi, kun pistän sievoisen summan tähän, mutta tiedän lahjan ainakin olevan mieleinen ja tarpeellinen. Lisäksi, koskapa sitä toisaalta tulee törsättyä toiseen tällaista summaa ja tällaisen syyn vuoksi? Lahja tekee miehen onnelliseksi ja minut, kun saan sen antaa. Olen myös melko ylpeä juonimistaidoistani! :)

Kuinka moni aikoo lahjoa rakastaan hääpäivää seuraavana aamuna ja onko lahja jo mietittynä?

Hyvää alkanutta viikkoa <3


lauantai 21. toukokuuta 2016

Antipolttarit

Hermoilin aiemmissa kirjoituksissani antipolttareitamme, kun niiden järjestäminen tuntui olevan vaikeaa ja ihmiset eivät päässeet sopuun ja niin edelleen. Lopputulos oli kuitenkin huikean ihana päivä ja ilta sillä porukalla, joka paikalle pääsi. <3 Asiasta tietämättömille avattakoon hieman antipolttarit-sanaa; päätimme hylätä perinteiset polttarit ja viettää epäpolttarit koko joukolla ajatuksena saada A:n ja minun ihmiset tutustumaan toisiinsa paremmin. Paikalla oli lopulta A:n kaksi veljeä (joista toinen on bestman), serkku-kaasoni ja miehensä (osan aikaa) ja V-ystäväni miehineen. Osa liittyi seuraan vasta myöhemmin päivällä. Tästä tulee pitkä julkaisu, joten koittakaa jaksaa mukana. Minulle on tärkeää kuvata johonkin talteen tämä erityinen päivä.

Saimme ohjeeksi lähteä tietyllä junalla Helsinkiin ja siellä odotella seuraa kivimiesten alla. Varustauduimme sateenvarjoin uhkaavan taivaan alla ja lähdimme matkaan hilpeinä. Tovin odoteltuamme saapui bestman ja kaivoi saman tien esiin kaksi lasia ja kuohuviinin. Tämähän alkoi lupaavasti! Minullahan oli tietenkin Meniere-kohtaus päällä ja maailma pyöri valtavasti, mutta kuplalasillinen tuntui itse asiassa hieman helpottavan kieputusta. Hetken päästä seuraan liittyi kaaso ison vatsansa kanssa ja taapersimme bussille. Ensimmäistä kertaa elämässäni minua kuljetettiin johonkin, josta en tiennyt mitään. Hämmentävä tilanne sinänsä... Hyppäsimme Vallilassa ulos, josta jatkoimme vähän matkaa kävellen. Serkku-parka vaappui vatsansa kanssa hitaasti mutta varmasti. Saavuimme Exit Room Helsingin eteen ja siellä tapasimme V-ystävän ja miehensä. Meidät istutettiin alas ja hilpeä naisihminen kertoi pelin hengen. Olimme menossa Bodomille ja tarkoitus oli päästä hengissä ulos 66 minuutissa. Saimme radiopuhelimen, jätimme kännykkämme ja suuntasimme kaikki kuusi matalaan ja kuumaan hämärään huoneeseen. Ovi meni kiinni ja peli alkoi.

Jotta en paljastaisi liikaa, mainittakoon vain, että yhteistyöllä, hyvällä huumorilla ja loistavilla hoksottimilla selvisimme ulos 57 minuutissa. Aikaahan jäi siis tuhlattavaksi asti! Raskaana oleva, ahtaita paikkoja pelkäävä kaasoni tosin oli kovilla, mutta selviytyi urheasti koettelemuksesta. Homma oli yllättävän hauskaa ja herätti aivot tosi kivasti sekä laittoi meidät kaikki tekemään yhteistyötä ja samalla tutustumaan toistemme ajatuksenjuoksuun paremmin. Nappivalinta siis puuhajengiltä! :)

Tämän jälkeen suuntasimme lounaalle Arabianrantaan Dylaniin, jossa pöydät notkuivat. Siellä seuraamme liittyi myös loppuväki, eli kaason mies T sekä A:n toinen veli, A, tietenkin. Ruoka oli törkeän hyvää ja kauhun ja uteliaisuuden sekaisin tuntein seurasimme, kuinka paljon eri jälkiruokia simpsakka V-neiti sai ahdettua itseensä! Lounaan aikana vettä tuli kuin saavista kaataen mikä ei ollut kiva ajatellen seuraavaa puuhaamme; olimme lähdössä kaupunkisuunnistukselle. Joukkuejako tehtiin siten, että minun tytsät saivat A:n ja minä sitten herraseuran eli A:n kaksi A-veljeä sekä kaason miehen, T:n. A sai lisäksi yhden miekkosen, eli V-neidin miehen, joka myöskin on A. Ja koska tämä on ihan älytöntä, luovun tästä nimikirjain-leikistä tässä vaiheessa kirjoitusta :D

Ohjeet olivat seuraavat:
























Bestman oli heti aivan liekeissä ja veljensä alkoi suunnilleen tehdä powerpoint-esitystä aiheesta, lisäksi meillä oli etuna T:n auto, jonka hän tosin joutui viemään parkkiin keskustassa ja kuljimme ison osan aikaa ilman häntä. Koska pisteitä sai tuplat, mikäli kaikki seurueesta olivat kuvassa, otimme kekseliäästi T:sta kuvan ja hän oli bestmanin kännyn näytön avulla kuvissa mukana :) Ei sillä, että olisimme tosissamme voitosta pelanneet, ei tietenkään...

Homma oli hiton hauskaa, miekkosilla oli hyvä suunnitelma, johon minä hieman ujutin lisäideoita ja lopputuloksena halailin todella montaa naista (sekä tietty oman ryhmän miehet) ja käytimme melko lailla kekseliäisyyttä tehtävien suorittamisessa, sillä aika oli kortilla. Samaa on sanottava toisesta joukkueesta. Lopulta päädyimme Kaislaan, jossa viimeinen kuva otettiin tismalleen homman päättymisaikana! Sitten ruodittiin ja naurettiin porukalla tehtävien sovelluksia ja hauskoja kuvia.

Shotti per maksa



Tämän jälkeen valitettavasti kaason T-mies joutui lähtemään syntymäpäiville ja me muutkin jakaannuimme hieman perinteisemmin mies- ja naisporukoiksi. Miehet lähtivät keilaamaan ja me tyttöset shottibaariin, jossa join alas A:n huonot puolet (pienellä shotilla, huom.), hyvät puolet (isolla margaritalla) ja sitten taisi mennä puolitoista shottia ihan vain huvin vuoksi. Naiset laittoivat minut pohtimaan meitä ja minua oikein olan takaa, mikä oli mukavaa. Tulihan sitä sitten vähän tanssahdettuakin muun baarin riemuksi! Matkalla seuraavaan paikkaan vei kaaso V:n ja minut rantaan ja keräsi minulle kasan kiviä, joiden avulla sitten viskoin exäni jorpakkoon. Lisäksi kolikoilla sitten heittelin toivomuksia liitollemme, jotka sitten kaaso sinetöi heittämällä kolikon, jolla toivoi toiveideni toteutuvan. <3 Toivoin muun muassa paljon olohuonetansseja, rakkauden elämistä muuttuvissa maailmoissamme, naurua, kärsivällisyyttä, musiikkia ja onnea. Vettä tuli iloisesti ja nauroimme, kuinka miehet ovat tietenkin jossain strippibaarissa ja me heitellään kiviä vesisateessa ja kaikilla kolmella oli vieläpä järkyttävä pissahätä :D Huippuhauskaa se silti oli!

Ilta jatkui koko porukalla illallisen merkeissä Mamma Rosassa, jossa ruoka oli taivaallisen hyvää ja seuramme varsin hersyvää. Yhdessä vaiheessa V ja minä lauloimme A:n molemmin puolin Minun tuulessa soi ja A istuu niin elämäänsä tyytyväisenä kuin vain voi. En tiedä, mitä muu väki ravintolassa asiasta piti, mutta minulla oli upea ilta minulle rakkaiden ihmisten seurassa. Naurua, lämpöä ja ystävyyttä riitti. Ruokailun lopuksi hyvästelimme lopen uupuneen ja todella uskomattomasti koko päivän jaksaneen viimeisillään raskaana olevan kaasoni ja jatkoimme matkaa Vastarannan Kiiskeen, joka oli kuulemma hyvä valinta, ottaen huomioon minun luonteeni. En ollenkaan ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan :)

Nauru raikasi, keskustelut virtasivat ja minä nautin erityisesti V-ystäväni seurasta, jota olen ikävöinyt hirvittävän paljon. Elämämme vain on aikamoista tahoillaan ja aikaa on liian vähän. Nyt onneksi saimme viettää kokonaisen päivän yhdessä ja jatkaa siitä, mihin viimeksi on jääty. Sillä sitä on tosiystävyys; se pysyy vaikkei sitä paijaa koko aikaa. 

Päiväni ja iltani oli niin täynnä rakkautta, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Olin niin onnellinen ihmisistäni, kaikista, jotka päivän kulkuun vaikuttivat joko paikalla olemalla tai sitä suunnittelemalla. Seuraavana aamuna kyllä tunsi luissaan, että muutama shotti oli mennyt kurkusta alas, mutta siitä huolimatta olo oli ihanan pörröisen pehmoisen onnellinen. Olen niin otettu, että meitä varten oli nähty sellainen vaiva, että ihmiset rakastavat meitä niin paljon. Oli myös ihanaa kuulla, kuinka vilpittömän onnellisia läheisemme ovat päätöksestämme elää yhdessä. Koitimme myös pitää huolen, että meidän häkeltynyt ilomme ja kiitollisuutemme päivästä kantautui useamman kertaa ihmistemme korviin. 

Kiitos. Minä rakastan teitä.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Häälaukku, vaimomekko ja kovin raskaana olevat häiden puuhanaiset

Jee, minulla on vaimomekko! Eli siis mekko, jonka vedän ylleni ensimmäisenä päivänäni vaimona. Olettaen, että ei sada räntää tai jotain muuta yhtä kesäistä :)  Siis aivan turha yksityiskohta kaiken kiireen keskellä. Mutta hei, on jotain muutakin, nimittäin häälaukku, josta en ole muistanut kirjoittaa. Pohdin monia vaihtoehtoja ja lopulta päädyin tähän:


Laukku on juuri sopivan sävyinen ja todella suloinen! Olen varsin tyytyväinen valintaani. Mutta sitten niihin raskaina oleviin tyyppeihin...

Pidimme hääpalaveria hääpaikallamme viime viikolla ja ilokseni sain todeta vastuuhenkilömme olevan raskaana. Eli yksi kaaso jakaantuu ihan pian ja tämä ihana yhdyshenkilömme hääpaikalta on äitiyslomalla hyvin pian. Hän tosin sanoi, että yrittää tulla käymään häissämme ja se olisi kyllä ihanaa. Siinä on nainen, joka on tehnyt häiden järjestelystä helppoa ja vaivatonta. Saamme hääpaikaltamme huippupalvelua! Olenkin tässä pohtinut, että muistaisin tätä ihanaa puuhanaista jollain pikku lahjuksella. Tämä toinen poksahtava puuhanainen on sitten rakas kaasoni (toinen niistä) ja hän on urheasti taapertanut paikasta toiseen ja löimme viisaat päämme yhteen Ratissa. Bestmankin saatiin paikalle ja teimme rungon hääpäivälle. Vielä pitäisi tehdä tehtävälistaa, muistilistaa puuhaajille ja aikataulu hääviikolle kaikille osallistuville käsille. Puuh. Sitten toisena päivänä.

Sillä nythän kävi niin, että teimme keskiviikkona asuntokaupat! Muutto on kahden viikon päästä  ja siitä on sitten kuukausi häihin. On vähän ollut kädet täynnä ja tulee olemaankin. Siksi on kirjoittamatta ihanista antipolttareistamme, jotka olivat viikko sitten ja monesta muustakin asiasta. Koska hommia on silti tehtävä, laitanpa teille pari kuvaa tämän päivän puuhistani. Koristelin isoja tulitikkurasioita yöllistä tähtisadetikkukujaa varten, lisäksi koristelin herkkubuffetia varten pussin, johon pienet pussit tulevat, leikkelin vieraslaatikkoa varten papereita ja väsäilin pussin niille. Tadaa!

Vieraskirjan korvikelaatikko ja pussi papereita varten

Tulitikkurasiat, joista tuli yllättävän kivat!
Herkkubuffan pusseja varten
Koitan viikonlopun aikana kirjoitella antipolttareistamme, jotka olivat huikean kivat kaikesta ennakkoähkystä huolimatta :)

Rentouttavaa viikonloppua niille, jotka eivät yritä muuttaa ja järjestää häitään yhtä aikaa ;) <3

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, luvaton käyttö ja kopionti kielletty

lauantai 7. toukokuuta 2016

Pientä ja sievää

Istun takapihalla ilta-auringossa häikäistyneenä yhtäkkisestä lämmöstä ja esikesästä. Minulla on ensi viikolla talviloma, fiksu jättää sen toukokuulle ja tilaa vieläpä kesäkelit ;) Loma alkoi asuntokaupoista sopimalla ja muutto on kuukausi ennen häitä, eli kuukauden kuluttua ja sanomattakin on selvää, että tiukalla tahdilla tullaan menemään häihin asti. Vain hullut muuttavat näin. Ja jos A haluaa vielä muuttorumban jälkeen mennä kanssani naimisiin, rakastaa hän minua järisyttävän paljon. Minä en välttämättä osaa suhtautua kaikkeen tähän hässäkkään leppoisasti... Mutta nyt lomailemme. Päätin, että kamoja ehtii käydä läpi loman jälkeenkin joten nyt hoidetaan hääpalaverit, mökkeillään, vietetään antipolttareita ja otetaan rennosti. Sitten alkaa rytinä, jota ei jaksa, jos ei nyt vedä lonkkaa ja nauti toisistaan. Tämä loma on TODELLA hyvässä kohtaa!

Lupailin aiemmin vähän kuvamateriaalin avulla selventää epäselvää selostustani pikkubolerostani. Tänään ennen hääpuvun sovitusta kiireessä vedin sen ylleni ja A nappasi puhelimella kuvia. Tadaa!

selkä notkolla ja maha pystyssä kuin pikkulapsella :D




Pitsi on super-pehmeää ja hihake/bolero on henkäyksen keveä päällä. Voi olla, että hääpäivä on niin lämmin, etten kaipaa sitä ylleni, mutta onpahan ainakin mahdollisuus peittää hartiat jollakin, jos siltä tuntuu. Testasin sen tänään myös hääpuvun kanssa ja hyvin toimi! Sävykin oli aivan loistava, kun sitä jännitin. Kyseiseltä valmistajalta löytyi huokeaan hintaan monissa sävyissä vastaavia, ja kysymällä minulta saa osoitteen, jossa tutkailla niitä :) Kuvaajamme sanoi, kun tapasimme, että jostain syystä onnittelumaljat juodaan aina sillä paahteisimmalla paikalla ja onniteluletkan jälkeen morsian-parkojen olkapäät ovat palaneet. Eihän pitsi paljoa peitä, mutta pienen suojan se kuitenkin antaa tällaiselle kalkkilaivan kapteenille, joka palaa puolipilviselläkin säällä.

Minulla tosiaan oli tänään hääpuvun sovitus muokkauksia varten ja minähän näin sitten painajaista asiaan liittyen. Jostain olin saanut päähäni, että olen lihonut niin, etten mahdu pukuun. Kauhukuvat vilisivät silmissäni niin valveilla kuin hereilläkin. Aivan turhaan. Puku istui loistavasti. Saimme muokkaukset sovittua ja kesäkuussa sitten muuton jälkeen käyn vielä sovittamassa pukua ja samalla haen alushameen lainaan tanssitreenejä varten. Saapahan A sitten kuvan siitä, miten voimme olla lähekkäin ja liikkua häätanssissa. On muuten elegantti näky kun hikinen morsian tanssii läpikuultava alushame yllään komean sulhasensa käsivarsilla! Aina yhtä ladylike <3

Teinpä muuten kivan kampauksenkin tänään ja siitä tulikin mieleen, että ensi kerralla kiusaan teitä lukuisilla kuvilla kauniista kampauksista! Koekampaus olisi kesäkuun alussa (heti muuton jälkeen...) ja siihen mennessä pitäisi varmaan tehdä päätöksiä, mitä tästä hiusmassasta oikein tehtäisiin. Ensi viikolla käymme myös keskustelemassa hääjuhlan kukista ja siitäkin voisin jonkun sanasen kirjoitella. Koska sitä aikaahan hääblogin kirjoittamiselle on hirmuisen paljon kaiken säätämisen keskellä! :D

Ihanaa viikonloppua auringon lämmössä <3

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle. Älä käytä ilman lupaa.