torstai 31. joulukuuta 2015

Ensi vuonna me mennään naimisiin!!!

Aika hurjaa, tähän asti on pitänyt sanoa "sitten kahden kesän päästä" tai "ensi vuonna vasta". Huomenna alkaa se onnen vuosi, jona avioliittomme alkaa, se tuntuu ihanalta. Liittomme on jo olemassa, nyt se vaan vielä isosti juhlistetaan ja tunnustetaan eri tavalla. Samalla hiipii pieni paniikki, sillä on vielä asioita auki...

- Kakkujen maistelu konditoria ph7:ssa ja päätösten teko
- Kukkapalaveri leikoista, kimpusta, vieheistä jne.
- Bändin kanssa yksityiskohtien sopimista
- Palaveri kuvaajan kanssa, kuvauspaikoilla käynti
-Palaveri videokuvaajan kanssa
- Ratin kanssa palaveeraaminen, menun suunnittelu, juomien valinta, alustava pöytäjärjestys
-Loppujen pompompien tilaaminen
-Kampaajan ja meikkaajan löytäminen!!!
- 80 voimapaperipussin askartelu :D
- Esteettömyystodistus huhtikuussa
- Sukunimen päättäminen
- Kuljetuksen sopiminen
- Häämatkan suunnittelu loppuun, varauksen vahvistaminen
- Sulhasen puku, bestmanin puku, kengät
- Kaasojen puvut
- Majoitusjuttujen järjestelyä läheisille
- Hääviikon aikataulun luominen, etenkin perjantain ja hääpäivän (kaasoni parin vuoden takainen yli kymmensivuinen plari nauratti; teen kuitenki samanlaisen!)
- Sormusten huolto
- Puulaatikoiden ja isojen lasipurkkien haaliminen


Ja vaikka mitä vielä!

Pitänee järkätä miitti kaason kanssa ja ottaa toinen kaaso mukaan puhelimitse ja tehdä aikataulutus. Eihän tästä muuten mitään tule! Nyt kuitenkin pötkötän Hotel Havenin sängyllä iltaa odotellen; päätimme ex tempore viettää uuden vuoden vaihteen Helsingissä, Havenissa yöpyen. Taidan käydä vielä kylvyssä nauttien rentoutumisesta ja valmistautuen iltaan vähitellen.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikkine käänteineen, rakkaille, ystäville, tutuille ja lukijoille <3 Uutta kohti luottavaisin mielin!

lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulua

Rauhallista Tapania! Kuinkas moni lähtee Tapanin tansseihin? Ajot voi tehdä moottoripyörällä hevosen ja reen sijaan, ainakin etelässä... Nyt joulukuussa kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, aika on ollut vähissä ja nyt lomalla ajan olen halunnut käyttää rentoutumiseen. Häät ovat oleet mielessä ja puheissa silti. Tänään ajattelin ilahduttaa kuvilla joulun ajastamme niin kotona kuin muuallakin, joskin ihanasta kuusesta on laitettava myöhemmin kuvamateriaalia, ne kuvat kun ovat kotikoneella.








Valoa ja lämpöä. Niistä on jouluni tehty.

Kaikkien kuvien oikeudet Minttunen, älä ryöstä.

P.s. muistathan käydä äänestämässä  :)

lauantai 19. joulukuuta 2015

Vieraslahjat

Tajuton kiire on pitänyt blogin hiljaisena... Pahoittelut siitä, mutta yhden jos toisen jutun väkästäneenä tässä viime aikoina, kirjoitan vieraslahjoista, sillä yksi joulumuistiainen tarjosi mahdollisuuden testata ideaani. Halusin muistaa tiimini kolmea muuta huippua tyyppiä itse tehdyllä lahjalla. Leivoimme perinteisesti itsenäisyyspäivänä pipareita vanhempieni luona äidinäidin vanhalla ohjeella. Kotosalla sitten koristelin muutamia pipareita (myöhään eräänä arki-iltana) joista kolme erilaista perhosta pääsi työkavereitani ilostuttamaan. Kortitkin toki tein itse, jokaiselle erilaisen ja kaikkiin kirjoitin otteen eräänä vuonna tekemästäni joululaulusta. Vaatehuoneessa on odottanut jo pitkään neljä rullaa voimapaperia hääaskartelua varten.

Sain nimittäin idean tehdä vieraslahjaksi matkaevästä; suklaisen pikkuleivän (aivan huippuohje parin joulun takaa) nättiin voimapaperipussukkaan laitettuna. Pussit maksavat turhan paljon joten päätin tehdä ne itse. Tiistai-iltana tein kolme pussia yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja niitä pitää häitä varten tehdä 80... Ihana kaasoni oli lupautunut leipomaan keksit, mutta hänellä on yllättäviä ja todella toivottuja muita kiireitä elämässä silloin, joten äiti ilmoitti voivansa leipoa kaason ja minun puolesta <3 Minulle siis jää pussien teko.





Tuo paperinen lasinalunen tulee olemaan erivärinen sitten häissä, teemavärejä mukaillen. Yksi erä on tilattunakin, mutta sävy ei ollut oikea, joten pitää tilata uusi satsi. Onneksi menetys ei ole muutamaa euroa suurempi sävyn ollessa väärä, ja näppäränä tyttönä voin hyödyntää askarteluissa ylimääräiset. Alunperin olin ajatellut kylmästi niitata pussit kiinni, mutta eihän se näytä kivalta... Sen sijaan ne voisi sulkea vaikka tällaisilla:

Täältä
Minusta nuo pussit on tosi kivat, myös työkaverit arvostivat itse tehtyä lahjaa suuresti! Opekollega myös nappasi pussin talteen, sillä poikansa on menossa ensi vuonna naimisiin ja tuleva miniä on askarteluhirmu myös :) Mitäs te pidätte lopputuloksesta?

Iloista viikonloppua!

Kuvien oikeudet Minttunen, ellei toisin todeta. Älä kopioi tai käytä luvatta.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Vuoden hääblogi -ehdokas 2016

Sähköpostiin oli tipahtanut ilmoitus Vuoden hääblogi -ehdokkuudesta, mikä hivenen yllätti allekirjoittaneen! No mutta! Kiitokset kaikille blogiani ehdokkaaksi ehdottaneista ja nyt ei muuta kuin äänestämään tästä. <3 Kysymys on siis Love Me Do -häätapahtuman Vuoden hääblogi -tittelistä, jotka jaetaan vuosittain (nyt kolmatta kertaa) kolmessa kategoriassa; Vuoden tulokas, Vuoden hääblogi ja Vuoden kaupallinen hääblogi. Voittajat julkistetaan Love me do -tapahtumassa Kaapelilla 23.1.2016. Äänestysaikaa on 6.12.2015-16.1.2016 ja äänestää voi kerran päivässä samasta IP-osoitteesta.


Paras puoli tässä on ihmisten tutustuttaminen erilaisiin hääblogeihin, blogien ja uusien lukijoiden yhteensaattaminen ja uusien ideoiden löytäminen. Käykäähän siis tutkimassa ehdolla olevia ja antamassa äänenne ihastuttaville blogeille!

Antoisaa viikkoa älkääkä antako myrskyn viedä mukanaan!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Joulua odotellessa

Hääjutut saavat väistyä hetkeksi joulun tieltä, sillä olen todellinen jouluhörhö! Joten perjantaina päästyäni kotiin ihanan aikaisin laitoin tunnelmallisia valoja palamaan ja lämmitin glögiä.



Kummasti viikon paineet helpottivat hiljaisuudessa. Osa paineista johtuu siitä, että koitetaan tässä myydä asuntoamme ja päästä uuteen kotiin. Ehdottomasti muuttostressitkin kannattaa tunkea tähän häiden alle ;) Viikonloppuna halusin tehdä joulujuttuja, joten ensin suuntasimme Riihimäelle Lasimuseoon joulumyyjäisiin ja sieltä päädyinkin ostamaan jotain lahjaksi tärkeälle ihmiselle ja ostinpa jotain pientä itsellenikin. Hypistelin myös ihania lasisia joulukoristeita hartaasti! Lisäksi piipahdimme eilen iltapäivällä Tuusulassa Koiramäen Pajutallilla kahvilla ja joulutunnelmaa imemässä. Olipahan käymisen arvoinen paikka!




Pihapiirissä on useita rakennuksia ja valkeasta päätalosta löytyy myös kahvila, jossa valtavasta muffinssista ei tarvinnut paljoa maksaa!



Jotain pikkuista päädyttiin kotiinkin tuomaan vaikka olisin kyllä voinut ostaa isot paperikassit täyteen kaikkea ihanaa joulu- ja sisustustavaraa...
Tämä poro pääsi ulko-oveemme roikkumaan:


Jääkaappia koristaa pari uutta magneettia, joista tämä on toinen:


Todella allekirjoitan sen viisauden. Puodissa oli myös ihana pitsimäinen lyhty:


Lopuksi kävimme vanhalla saunalla moikkaamassa kahta minipossua ja kolmea kania, joilla oli mukavat oltavat ja oma joulukuusi <3


Valoa alkavaan viikkoon jokaiselle ja ensi kerralla lupaan kirjoittaa jotain hääaiheista <3

Kaikki kuvien oikeudet Minttunen, ethän käytä tai kopioi luvatta!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vihdoinkin; ne lopulliset Varaa päivä -korttimme!

Näistä on tullut kirjoiteltua melkoisen monta riviä, mutta nyt korttien saavutettua ainakin valtaosan saajistaan, laitan vihdoin ja viimein kuvan kortista teidänkin pällisteltäväksi. 

Kuva Minttunen, korttien valokuvat Anna-Katri Hänninen Photography
Päädyimme siis tosiaan kollaasiin ja korteista tuli melkoisen kivat! Sumukuvat jätimme vain itsellemme, niitä ei kortteihin valikoitunut yhtään. Lauantaina kirjoittelin loput osoitteet kuoriin, liimailin postimerkit ja kuoret kiinni ja maanantaina kortit pääsivät postin kuljetettaviksi. Ihanaa, että saatiin ne matkaan <3 Toki Postin lakkoilu saattaa aiheuttaa sen, että joku saa odottaa korttiaan ensi viikon loppuun jos se ei jostain syystä vielä ole mennyt perille...

Kuva Minttunen, kortin valokuvat Anna-Katri Hänninen Photography

Valokuviksi kortteihin valikoituivat nämä muun muassa pienten yksityiskohtien vuoksi. Kuvissa on tarkkaan mietittyjä pieniä juttuja, jotka näkyvät myös häissä; paitani pitsi, punainen seinä, valkoiset ikkunanpokat ja rustiikkisuus. Olemme molemmat tosi tyytyväisiä kortteihimme ja toivotaan, että korttien saajat niistä myös ilahtuvat!

Mitäs pidätte?

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Hääyömme majoittaja; Hotel Haven

En ole tainnut kirjoittaa hääyöstämme vielä halaistua sanaa. Ja jos olen, en muista! Joka tapauksessa olemme alusta asti tienneet missä yömme tulemme viettämään. Hääpaikallamme on myös kahdeksan huonetta, joista yksi kuuluu joka tapauksessa meille, mutta sen luovutamme jollekulle sitä tarvitsevalle ja painelemme itse yöksi Helsinkiin kauppatorin laidalle Hotel Havenin viileisiin lakanoihin. Hotel Haven on kerta kaikkiaan luksusta, johon ei harmita yhtään laittaa euroja (etenkin kun emme maksa ihan täyttä hintaa...). Vietimme siellä yön serkkuni häiden jälkeen kaksi vuotta sitten ja ah! Ihana ISO sänky, valinnanvaraa tyynyissä, pehmeät ja sileät egyptinpuuvillaiset lakanat, ilmastointi, kylpyamme, merinäköala, upea palvelu, herkullinen aamiainen ja tarvitseeko vielä jatkaa..? Vietimme silloin yömme Lux-huoneessa merinäköalalla ja samanlaiseen olemme nytkin sitten menossa, sillä sviitti on valtava ja hinnakas (kuten kaikki laatuhotellien sviitit). Jos valmistautuisimme hotellilla, olisi sviitin tila tervetullutta, joskin uskoisin Lux-huoneenkin tilan (30-35 neliömetriä) siihen riittävän. Kuitenkin laittaudumme hääpaikalla, joten Lux riittää meille erinomaisesti.

Kuva hotelhaven.fi

Morsiuspaketilla huoneeseen kuuluu myöhäinen luovutusaika, aamiainen huoneeseen ja illalla kuplapullo sekä suklaata odottamassa. Lisäksi meitä halutessamme odottaa ruusunterälehtikylpy, mutta vesi saattaisi olla turhan viileää siinä kohtaa, kun juhlavaatteista on päästy eroon. On ihanaa, ettei ole aamupäivällä kiirettä lähteä, voi vaikka käydä hyvän sään tullen rauhallisella kävelyllä nauttien kesäisestä Helsingistä ja sitten palailla hotellille. Meidän ei tarvitse siivoilla hääpaikaltakaan sunnuntaina muuta pois kuin roikkuvat koristeet ja siihen olen kyllä alustavasti ajatellut jotakuta muuta tekijää kuin meidät. Toisaalta, voisi olla kivakin käydä hääpaikalla ja samalla kiittää henkilökuntaa. Katsotaan, miten käy. Havenin hyvä puoli on myös se, että ilolla ottavat tavaramme hääpäivän aamuna vastaan, ja auton voi A jättää sinne talteen ja hankkiutua hääpaikalle julkisilla tai jonkun kyydillä. Joka tapauksessa, jos pääkaupunkiseudun hääpareilla on vielä hääyö miettimättä; suosittelen Havenia lämpimästi! 

Vielä pitäisi yöhön liittyen päättää kuljetus hääpaikalta hotellille. Se tosin on miehen heiniä kokonaan :) Emme laita ketään kuskaamaan meitä vaan kyyti tulee olemaan maksettu. Enää pitää A:n päättää miltä lafkalta palvelu ostetaan ja millaisella autolla mennään. Hinnoissa ei nimittäin suuren suuria eroja ole. Koska ei ole siirtymää vihkimisestä hääpaikalle, ei meillä varsinaista hääautoa ole. Siten yön kyydin tärkein määrittäjä on suuri mukavuus; paaaljon jalkatilaa, ilmastointi ja omaa rauhaa tunnelmoida koko päivää ilman että on pakko seurustella tutun kuskin kanssa. Maksetun kuskin voimme hyvällä omallatunnolla jättää aivan oman onnensa nojaan.

Missäs muut viettävät hääyönsä? Kotosalla, hotelllissa, hääpaikalla tai mökillä? Lähteekö joku kenties suoraan häistä häämatkalle? Jos lähtee, nostan hattua! Minä en selviäisi lennosta pitkän hääpäivän jälkeen...

Voimia ja iloa alkavaan uuteen harmaaseen viikkoon; sieltä se joulu lomineen lähestyy! <3

torstai 12. marraskuuta 2015

Save the Date -korttien kuoret

Vaikka en vielä korttia paljastakaan, vilautan teille korttien kuoria! Ostin tovi sitten mustetyynyn joulukorttien tekoa varten ja keksin hyödyntää sitä näissä. Tilasin lisäksi kauniin vihertävän mustetyynyn anskununelmat.fi -verkkokaupasta. Anskun Unelmista löytyy isohko valikoima kauniita leimasimia myös! Pitsileimasimet kuitenkin löysin -jälleen kerran- Etsystä. Kyseisiä leimasimia löytyi useammalta toimittajalta, joten hintojakin oli monenlaisia. Näiden omieni kappalehinta oli alle kolmen euron luokkaa ja postikulutkin maltilliset. Leimaisimista saa yleensä maksaa paljon pidemmän pennin fyysisissä myymälöissä tämän maan kamaralla. 


Leimasin kahdessa erässä kuoret ja aikaa meni yhteensä alle tunti. Halusin korttien matkaan jotain pitsistä ja myös teemavärejä; juuttia on käytetty koristelussa maltillisesti ja ruskea muste oli juuri oikean sävyistä. Lisäksi halusin hipauksen minttua, mutta mustetyynyn löytäminen osoittautui vaikeaksi. Tämä oli lähinnä oikeata, vaikka onkin makuuni hieman liian sinertävä.



Mintun värinen pitsileima tuli kuoren sulkevaan läppään ja ruskeat leimat kuoren ehjän puolen vasempaan alakulmaan. Aika kiva kokonaisuus vai mitä?

Kuvien oikeudet Minttunen

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Jos sul kuuma on niin viuhkaa heiluta!

Hääasusteista olen aiemmin kirjoittanut täällä, täällä ja täällä sekä täällä. Kengistä en nyt edes aloita, mutta niistäkin löytyy luettavaa ;) Asusteet ovat siis aika lailla hallussa jo, mutta vanhempani antoivat ihanan lisän hääpäivään kuumuuden varalle; suloisen pitsiviuhkan! Kerta kaikkiaan ihana!

Kuva Minttunen
Kuva Minttunen

Viuhkoja olen katsellut, mutta en ole raaskinut ostaa kovien hintojen vuoksi. Enää pitäisi laukun lisäksi hankkia jotain lämmikettä hartioille kylmän kesäpäivän varalle. Joskin pukuni minulle myynyt Pirjo totesi, että tuskin mitään lämmikettä tarvitsee, päinvastoin on todennäköisempää, että kaipaan viilennystä. Olen katsellut mm. Etsyn maailmasta boleroita, hartiahuiveja jne. Hakusanoilla bridal bolero, shrug ja shawl löytyy lähes loputtomasti vaihtoehtoja. Suosittelen tutustumaan, jos hartioilleen lämpöä kaipaa! 

Kuva täältä
Kuva täältä



Kuva täältä
Kuva täältä
































Siinä on muutamia silmääni miellyttäviä vaihtoehtoja. Yllättäen kaikissa on pitsiä :) Nyt kun vielä keksisi millä tyylillä lähtisi eteenpäin!

perjantai 6. marraskuuta 2015

Tajuton viikko ja postimerkkejä

Töissä on ollut kiireistä, aivan älyttömän kiireistä ja päivät venyvät pitkiksi. Nytkin kirjoittelin kotosalla työjuttuja koulutuspäivän päätteeksi ja Adobe päätti sitten kaatua. Sinne meni lähes tunnin työ, koska jossain mielenhäiriössä en tallentanut välillä... Joten nyt voinkin sitten vähän kirjoitella Save the Date -korteistamme.

Ne ihanat kortit nimittäin tipahtivat postiluukusta noin kahdeksan päivän kuluttua tilauksesta. Melko nopeaa toimintaa Vistaprintiltä! Kortit ovat täysin virheettömiä ja näyttävät hyvältä <3 Tekisi niin mieli laittaa teille kuva nähtäväksi, mutta ei vielä. Pitää hetki vielä malttaa, jotta saisin yhden jutun vielä hyppysiini, jotta pääsisin postittamaan kortit. Postimerkit kuitenkin hankittiin jo ja osoitteetkin alkaa olla muutamaa lukuunottamatta kasassa. Postimerkeiksi valikoitui lyhyellä harkinnalla kauniit joutsen-aiheiset merkit. Merkithän voisi teettää vaikka omalla valokuvallakin, jos haluaisi, mutta siihen emme halua pennosiamme käyttää. Katsotaan sitten mitä kutsujen kohdalla keksitään :)

antakaa anteeksi kännykamerakuva...
Korttien takapuolen voin kuitenkin paljastaa kaikessa yksinkertaisuudessaan, koska pitäähän niistä nyt jotain vilauttaa! Huomaa ihastuttavat harmaat laatikot, erittäin tyylikkäät ;)


Tekstin väri on harmaa mustan sijaan, sillä se on pehmeämpi ja lempeämpi. Musta näytti niin kovalta. Harmaata nähdään muutenkin häissämme ripaus siellä ja ripaus täällä, joten sen valikoituminen tekstin väriksi oli luonnollista. Fontit ovat samoja, joita tulee olemaan myös kutsussa. Mutta enempää en sitten paljastakaan ennen kuin on kortit saatu vastaanottajilleen!

Voin kyllä lämpimästi suositella Vistaprintin ripeää ja hyvää toimintaa sekä laatua! Hinta ei päätä huimannut, joten olen enemmän kuin tyytyväinen näihin kortteihimme.

Nyt hyvää viikonloppua ja muistakaa isejä sunnuntaina <3


Kuvien oikeudet Minttunen, älä ryöstä!

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ilo

Sateiseen sunnuntaihin tarvitaan iloa ja lämpöä. Tulin juuri lenkiltä tuolta tuhnusta, joka etäisesti muistuttaa päivänvaloa, mutta ei sitten ihan kuitenkaan. Samalla poikkesin katsomassa yhtä talovanhusta, joka ei kuitenkaan sovellu meidän taloksi. Aamulla otin vihdoinkin suttuisen kuvan pikaisesti puhelimen kameralla ja sen aihe on tämän kirjoituksen ydin. Ilo. Meillä on ollut käytössä jo pitkään Ilon astia. Se on tavallinen iso lasipurnukka, jonka ostin alennusmyynnistä joskus talvella. Askartelin siihen pienen etiketin liitutaulutarrasta ja pikaisesti kirjoitin purnukan sisällön ja tarkoituksen siihen. Jokaisella pitäisi olla sellainen. Ideahan on vanha ja se pulpahtaa milloin missäkin säännöllisesti esiin. Ilon purnukka on sukua huolipurnukalle, jossa on jemmassa paperille kirjoitetut huolet, jotka voidaan lopulta polttaa ja siten päästää niistä irti.

kuva Minttunen

Tähän meidän purnukkaan on kirjoitettu paperilappusille asioita, joista iloitsee toisessa ja yhteisessä arjessa, mistä on kiitollinen ja niin edelleen. Lappuihin voi palata pahan päivän tultua ja etenkin hyvänä päivänä. Pienet sanat ilahduttavat kovasti! Suosittelen kokeilemaan. Välillä palautteen antaminen ja kiittäminen unohtuu arkisesta kommunikaatiosta ja purnukka on hyvä väline huomioida oma kumppani lämpimästi. Meidän purnukkamme on iso, joten sinne mahtuu valtava määrä iloa, rakkautta, valoa ja kiitollisuutta siitä omasta ihmeestä, jota parisuhteeksikin nimitetään.

Iloa tulevaan viikkoon ja lämpöä hämärtyvään iltaan <3

kuva Minttunen

Kaikki kuvat Minttunen, ethän kopioi tai käytä luvatta!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Osa 2: Vuosipäivän viettoa taianomaisessa sumussa ja kuvauksissa

On palattava edelliseen kirjoitukseeni kuvauksesta vielä toisen tekstin myötä. Saimme käsitellyt kuvat Hänniseltä enkä voi vastustaa kiusausta julkaista joitakin niistä täällä. Korttien viimeistä ilmettä emme ole päättäneet, sillä vaihtoehtoja on valtava määrä; yksi kuva, kollaasi, millainen teksti ja missä kohtaa ja millä taustalla ja ja ja! Apua. Onpa vaikeaa tehdä päätöksiä! Niin moni kuva on niin mainio, että on vaikea valita vain yksi. Siksi keksin tänään kokeilla rakentaa kollaaseja ja voi vitsit kuinka hienoja niistä tulee! En ole varsinaisesti tehnyt valitsemisesta helppoa tekemällä niin monta eri versiota... Ehkä me jokin päätös saadaan aikaiseksi viikonlopun aikana ja kortit tilaukseen, jotta ne saisi postiinkin joskus. That being said, on kuitenkin kuvia, joita korttiin ei varmasti tule ja jotain niistä voisin paljastaa täällä :) Joten, nyt sitä mennään...

Kaikki kuvat ovat Anna-Katri Hännisen ottamia ja hän omistaa niiden oikeudet. Kuvien julkaisu vain kuvaajan ja kuvissa esiintyvien ihmisten luvalla. Luvaton kuvien julkaisu/käyttäminen on tekijänoikeuslain nojalla rangaistava teko.


Ensimmäisiä otettuja kuvia, sumun ollessa sakeimmillaan

Tämä kuva on yksi lemppareistani <3

Ei napit vaan nenät vastakkain

"Onko teillä aina noin hauskaa??!!"
"On!"

Klassisempaa menoa, takana on siis järvi, vastaranta, taivasta ja mitä näitä nyt on ja sitten sumu, joka peitti kaiken <3

Kuvia otettiin näiden paikkojen lisäksi rakennuksen kulmalla, ison vanhan kannon luona, puukujalla sekä penkillä omenapuun katveessa. Niistä ette kuitenkaan pääse nyt näkemään mitään, jotta mahdolliset kortin kuva/kuvat pysyvät vielä salassa. Joskin kummallista kyllä minulla on sellainen asenne, että ei haittaa vaikka kaikki näkisivät kaikki kuvat etukäteen :) Koevedoksetkin näytettiin kaasoille ja minun vanhemmilleni heti kun se oli mahdollista. Niitä sitten yhdessä ihasteltiin ja mietittiin suosikkeja. Siitä puheen ollen, itse katsoo kuvia niin eri tavalla kuin muut ja on paljon kriittisempi omaa itseään kohtaa. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, kuvat olivat helkkarin hyviä, vain muutamassa oli ilmeessä tai suunnilleen alahuulen asennossa jotain "vikaa" ;) Mutta läheisemme valitsivatkin juuri niitä kuvia myös suosikeikseen, jotka me rankkasimme heti pois! Äitini kirjoitti minulle myös siitä, kuinka me katsomme kuvia eri tunteella, koska kukaan muu ei ollut kuvaushetkellä paikalla kokemassa sitä tunnelmaa ja ympäristön huikeutta. Ehkä siksi rakastan noita sumukuvia niin paljon; niissä on mukana se aamun taika niin voimakkaasti.

Vielä kerran, iso ja rakkaudentäyteinen kiitos kuvaajallemme, Anna-Katri Hänniselle meidän taltioimisestamme <3 

Mitäs pidätte kuvista?

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Vuosipäivän viettoa taianomaisessa sumussa ja kuvauksissa

Kirjoitin täällä tulevasta kuvauksesta intoa täynnä. En osannut odottaa mitään sen kaltaista, jota saimme kokea vuosipäivämme aamuna kuvaajamme Anna-Katri Hännisen taltioidessa taikaa. Olimme siis päättäneet lähettää vieraille Save the Date -kortit, pienenä ennakkoilmoituksena tulevasta juhlasta. Haluamme kortit ehdottomasti kuvallisena, joka johti siihen, että vuosipäivämme aamuna seisoimme Tuusulanjärven rannalla katsoen niin sankkaan sumuun, että maailma tuntui päättyvän siihen seinään. Olimme maailman reunalla, ihmetystä täynnä, pehmeiden äänien ympäröimänä. Pakkohan se sumu oli hyödyntää ja voi sentään, millaisia kuvia meistä onkaan sen sumumaiseman edessä sen vähitellen paljastaessa järven ja jopa vastarannan! Harmaahaikarakin kunnioitti meitä ohilennollaan.

Tunnelma oli aivan huikea. Olimme kaikki kolme ihmetyksissämme kauneudesta ja niiiiin herkullisesta visuaalisesta mahdollisuudesta. Anna-Katri rautaisena ja ihanan innostuvana ammattilaisena osasi hyödyntää ympäristön taian. Kuvat ovat niin ihastuttavan lempeitä ja herkkiä, silti täynnä odotusta ja jotain mille en löydä sanoja. Valtava kosteus söi suloiset kiharani, mutta en olisi voinut vähempää välittää. Auringonnousun valon sijaan saimmekin ylimaallisen sumun!  Juuri äsken valitsimme lopulliset kuvat, joita siis kuvattiin kaikkiaan seitsemässä eri paikassa pienen alueen sisällä Vanhankylänniemessä, Järvenpäässä.

kuva Anna-Katri Hänninen

Meillä oli todella hauska ja ihana aamu. Olimme rakkauspörrössä koko viikonlopun ja kun saimme koevedokset kuvista, olimme molemmat loputtoman iloisia päätöksestämme otattaa kuvat ja valitsemastamme kuvaajasta. Kameran edessä oleminen oli luonnollista ja hauskaa. Olin varoittanut Hännistä etukäteen, että hyvin hyvin harvoin näytämme ihmisiltä yhtä aikaa, mutta saimme kuin saimmekin valtavan määrän loistavia kuvia, joista valita suosikkimme. Hymyilimme ja nauroimme läpi aamun ja se rentous ja läheisyys välittyy Anna-Katrin kuvissa täydellisesti. Hän sai tallennettua kuviksi sen uskomattoman tunnelman, joka aamulla vallitsi. En osaa sanoilla enempää kuvailla, mutta myöhemmin minulla on teille enemmän kuvia näytettäväksi. 

Kiitos ja paljon rakkautta Anna-Katrille <3

Kuvan oikeudet Anna-Katri Hänninen, julkaistu kuvaajan luvalla


lauantai 10. lokakuuta 2015

Hihii, kun innostuttaa ja jännittää!

Innostuttaa ei taida olla sana, mutta menköön tämän kerran! Sillä innoissani olen ja niin on A:kin! Pitkän kypsyttelyn ja vielä pidemmän hintaselvittelyn ja suunnittelun jälkeen päätimmekin laittaa Save the Date -kortit vieraille, sillä häämme ovat siihen aikaan, kun koko Suomi lomailee ja reissaa. Jospa tällä tavoin useampi pääsisi paikalle. Kutsuja emme kuitenkaan ihan tolkuttoman aikaisin halua laittaa. Itsestäänselvää oli jo aiempien pohdintojen aikaan, että jos kortteihin päädytään, lähtevät ne matkaan kuvallisina. Kuvaajakin oli jo valittuna; kukas muukaan kuin ihana ja taitava Anna-Katri Hänninen, josta kirjoittelin aiemmin täällä ja täällä. Mikä parasta löysimme kuvauspäivän vaivattomasti, vieläpä vuosipäiväksemme. En keksi juurikaan mainiompaa tapaa viettää meidän päivää kuin hupsuttelemalla kameran edessä! Tai no, päivää ja päivää, sillä halusimme kuvat aamun valossa, joten kuvauspaikalla törrötetään jääkalikkoina jo seitsemän aikaan aamulla :D

On myös tosi hyvä, että meitä kuvataan ennen häitä yhdessä, sillä emme ole yhdessä kovin kuvauksellisia. Anna-Katrillekin tämän totesin hyvin suorasanaisesti, että emme tule olemaan helppo pähkinä purtavaksi, minkä hän on varmaan kuullut asiakkailtaan eri variaatioina monen monta kertaa, ainoalla erotuksella, että meistä on OIKEASTI ehkä kourallinen kuvia, joissa näytämme samaan aikaan ihmisiltä. Kuvia meistä on kuitenkin paljon...




Näytämme tosi suloisilta, ei siinä, mutta olisi super-kiva, että hääpotreteissa näyttäisimme myös hyviltä! Harjoitusta siis kaivataan ja paljon. Onneksi A-K osaa ohjeistaa ja tarpeen tullen komentaa :)

Kuvaamaan lähdemme Järvenpäähän Vanhankylänniemeen, jossa on tarkoitus sitten hääpäivänäkin kuvata. Tulemme kuvaamaan samoissa paikoissa, ainakin suunnitelman mukaan, ja siitä saadaan mukava jatkumo. Täytyy vain olla sormet ja varpaat ristissä, että kuvauspäivän aamuna on suhteellisen selkeää, jotta valon väri on kaipaamamme ja taivastakin saataisiin näkyviin. Jos ei muuta niin sitten poseerataan lampaiden kera, jotka ainakin vielä eilen laidunsivat paikan päällä. Lammas kainalossa ainakin tarkenisi pakkasaamuna <3

Mitä tulee korttien ulkoasuun ja painamiseen; ajattelimme uskaltaa kokeilla Vistaprintiä. Olen lukenut lähinnä pelkkää myönteistä kyseisestä paikasta ja mikäli ongelmia on ollut, on ne hoidettu kuntoon ripeästi ja vaivattomasti. Vistaprintiä käyttäessä ei painotuotteiden hinnaksikaan tule mitään mahdotonta vaikka painattaisi kortit laadukkaimmalle paperille. Tein jo muutaman esimerkkisuunnitelmankin valmiiksi. Itseäni miellyttää enemmän suomenkielinen "varaa päivämäärä/päivä" ja A:ta taas Save the Date -versio. Visuaalisesti STD on parempi, mutta koska olemme kaikki suomenkielisiä, vierastan englanninkielistä muotoa, sille ei oikein ole perustetta. Noh, emmeköhän pääse jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen vielä.

Kortti itsessään saisi olla tosi yksinkertainen.

kuva weddingchicks.com
kuva brides.com



















kuva pinterest.com



Kuinka moni aikoo lähettää/ on lähettänyt vastaavat kortit? Entä kuinka paljon ennen häitä laitoitte ne vieraille menemään?

Leppoisaa viikonloppua <3

Kaikkien kuvien oikeudet Minttunen, ellei toisin mainita; et siis varmaankaan jaa meidän hulluja nassujamme ympäriinsä ;)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

"Rakas hääpari, hyvä hääväki..."

Häissä on tapana pitää puheita (hyvä, että kerron tämän itsestään selvän seikan...) ja olen tässä jonkin aikaa miettinyt aihetta monelta kantilta. On hyvin tavallista, että morsiamen isä, sulhasen isä, bestman ja ehkäpä kaaso pitävät puheen. Jenkeissä on voimakkaasti tapana myös sulhasen puhua tuoreelle vaimolleen ja itkettää yleensä koko naisväkeä. Siskoni mies 11 vuotta sitten piti kauniin puheen siskolleni, josta muistan niin hyvin hänen piirtämänsä sivuprofiilin, joka oli johtanut kaikkeen. "Enkeli" istui luentosalissa ja sen jälkeen alkoi armoton piiritys. Silmäni kostuivat. Sen jälkeen yksissä lähisuvun häissä sulhanen on puhunut vaimolleen ja hääväelle, jos oikein muistan :D Muistini on kehno, joten siihen ei kannata luottaa. Pidän sulhasen puhetta ihastuttavana tapana, mutta miksei yhtä hyvin morsian voisi puhua miehelleen? Entä miksi oletusarvona on isien puheet, mutta ei äitien? Mikä ihmeen muinaisjäänne tämä miesvoittoinen puhekavalkadi oikein on?!

Ovatko miehet todella parempia ja luontaisempia puheen pitäjiä? Ehkä ei voi yleistää, mutta jokin syyhän näihin pinttyneisiin tapoihin on. On kuitenkin tultu pitkälle niistä ajoista, jolloin morsian oli kauppatavara ja maailma oli miehinen. Noh, jos nyt unohdan tämän tasa-arvotuohtumukseni, voimme mennä itse asiaan. Yleensä on tapana, että morsiamen isä toivottaa juhlaväen tervetulleeksi ja nostaa maljan hääparille. Muuten puheita onkin sitten ripoteltu ympäri hääjuhlaa. Minusta on parasta, jos kaikki puheet eivät ole peräkanaa, sillä se voi käydä puuduttavaksi mikäli kaikki puhujat eivät noudata muutaman minuutin puheen -sääntöä vaan jäävät jaarittelemaan piiiiiiitkäksi aikaa. Hyvä puhe on napakka, koskettava, henkilökohtainen ja kuulijakuntansa huomioiva. Hääparin vanhempien puheissa on usein otteita elämän varrelta sekä niitä kultaisia ohjeita tulevaisuuteen. Isäni puheesta sisarelleni ja tämän miehelle muistan parhaiten kohdan, jossa isä painotti tahtomisen merkitystä parisuhteessa. Siitä tuo blogin nimikin osittain juontaa juurensa. Rakkaus ei riitä, jos tahtoa ei ole riittävästi. 

Kaasu ja Beastman töissään kesällä 2013, kuva Miska Koivumäki

Yleensä bestmanin puheen oletetaan olevan hilpeä ja hassutteleva, sisältäen mahdollisesti hauskoja tapahtumia sulhon elämän varrelta. Hyvä puhe ei kuitenkaan perustu nolostuttamiseen, joten lienee jokaisen parasta pitää huoli, ettö bestmanilla on tavat hallussa. Kaason puhe on usein jotain hauskan ja koskettavan väliltä, ei sillä etteikö hauskakin voisi olla koskettavaa. Olen pitänyt yhden puheen kaasona ja toisella kertaa tyydyin laulamaan puheen sijaan, se kun sujuu minulta paremmin ja tuo takuuvarmasti tuntemukseni selkeämmin esiin. En pidä bestmanin tai kaason/kaasojen puhetta häissämme itsestäänselvyytenä. En halua, että joku kokee puhumisen pakkona vaan puhukoon se, josta siltä tuntuu. En ehkä muutenkaan roiku perinteissä ihan kaikessa niin kovasti kiinni. Lähdemme liikkeelle siitä, että sana on vapaa, toki ennakkovinkkaus jollekulle hääseurueesta auttaa aikatauluttamaan päivän ja illan kulkua vaikka aikataulu olisikin löysä.

Olisi fantastista jos joku yllättäen pistäisi puhuen tai laulaen, sellaiset hetket voivat muodostua juhlan kohokohdaksi ja lämpimiksi muistoiksi. Meillä kun on loistava mies videokuvaamassa häät, jää muistin tueksi myös ääni- ja kuvamateriaalia, joiden avulla palata ihaniin hetkiin myös vuosien päästä. Videokuvauksenkin takia on hyvä jonkun järjestävistä ihanista ihmisistä (lue: kaasot ja bestman) tietää hieman etukäteen, jos joku aikoo avata sanaisen arkkunsa ns. normaalipuheiden lisäksi. Ah, kun innostun jo etukäteen näistä kuvitteellisista ohjelmanumeroista! :D Olen viettänyt lähes koko päivän häähumussa, kirjoittaen sähköposteja eri toimijoille häihimme liittyen, koristellen ihanan kaason kanssa lähes 50 pulloa ja purkkia ja nyt tässä samalla viestitellen hyvän kuvaajan kanssa mahdollisista save the date -kuvien kuvaamisesta. Moniajoa parhaimmillaan ;)

Puuh, ehkä tämä oli tältä erää tässä ja hyppään seuraavaksi selvittämään painokustannuksia save the date -korteille ja lasken budjettia uudestaan, jotta selviää saanko ahdettua ylimääräisen kustannuksen sinne johonkin! Ihanaa sunnuntain jatkoa <3

P.s. Morsiamet, aiotteko kenties pitää itse puheen?




lauantai 3. lokakuuta 2015

Häälahjoista

Paljon olisi asioita tehtävänä, viime viikonloppuna oli tarkoitus pistää hääasioita eteenpäin, mutta aika meni syyspuuhissa mökillä ja sitten kun aikaa olisi ollut, makasin kipeänä taju kankaalla... Onneksi eilen ehdittiin vähän jutella hääjuttuja ja tänä aamuna laskin vierasmäärää uudestaan päivitetyllä vieraslistalla. Viikonlopun aikana pitäisi myös tehdä tarkemmat laskelmat budjetin suhteen. Ja tehdä sitä aikataulua hoidettaville jutuille, lähettää sähköpostia kuvaajille, mahdolliselle bändille, mahdolliseen häämatkakohteeseen ja niin edelleen. Olen kuitenkin edelleen kipeä ja unikin voisi tehdä hyvää. Nyt syksyllä on kuitenkin saanut huomata, että arki-illoissa ei ole aikaa yhtään millekään. Blogikin on ollut hiljaa sen vuoksi. Mutta nyt piipahdin paikalle pikaisesti kirjoittamaan häälahjoista. 

Olemme kumpikin pitkään omillaan eläneitä aikuisia, joilla on aika lailla kaikkea mahdollista kotitavaraa, mitä usein häälahjalistoilla nähdään. Olemme peräti kaksi asiaa keksineet, mitä listalle voisi laittaa! Toisaalta lahjalista olisi hyvä olla, jotta ei sitten saisi paljon sellaista, mitä jo on. Aina on kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat antaa jotain ihan muuta, jotain itse tehtyä tai jotain hyvin henkilökohtaista ja heitä lahjalista ei palvele lainkaan. Lahjalistalla olisi hyvä olla myös hyvin edullisia juttuja, esimerkiksi perinteisiä kippoja ja kuppeja voi ostaa kuuden sijaan yhden ja niin edelleen. Ainoa vain, että tämä onkin se meidän haaste; kipot ja kupit kun on jo olemassa! Paitsi että olen alkanut himoita Kastehelmi-laseja, kun olen ottanut asiakseni tuhota yksi kerrallaan muita juomalasejamme... Lasit ovat nimitäin varsin kauniita!

Kuva dekolehti.fi


Se laseista ja takaisin itse asiaan, mitä ihmettä keksimme? En halua, että alamme keksiä itsellemme tarpeita, joita ei oikeasti ole. Olen myös vierastanut ajatusta tilinumeron laittamisesta kutsuun häämatkarahastoa varten. En oikein osaa selittää miksi se tuntuu minusta kiusalliselta, kun en sitä saamissani hääkutsuissa ole kokenut negatiivisena asiana. Silti, koska tavaraa emme varsinaisesti tarvitsisi, voisi pieni avustus kassaan olla kiva juttu. Olen tässä miettinyt, josko sitä korvamerkitsisi häämatkasta osia eri summille; teemme häämatkamme kotimaassa ja joku voisi vaikkapa antaa lahjaksi romanttisen aamiaisen, huoneiston kylpyammeesta puolikkaan, merelliset kakkukahvit tai mitä ikinä nyt keksitäänkään. Olisiko ihan tyhmä idea?

Miten muut ovat ajatelleet häälahjakuvion? Ideoita, ajatuksia? Auttakaahan nyt asian kanssa painivia :)

Kaunista syysviikonloppua, halikaa rakkaanne puhki <3