perjantai 28. marraskuuta 2014

Lunta odotellessa

Ohhoh, kun aika menee nopeaan! Viime viikonloppu meni vanhempieni luona rentoutuessa hyvän ruoan ja seuran parissa. Ei saunakaan pahaa tehnyt. Ihana kevyt lumipeite valaisin maiseman ja matkalla Hämeeseen ohitimme monta hää-opastetta. Mietin kuinka onnekkaita viime lauantaina vihityt olivat, kun saivat hivenen lunta marraskuun pimeyteen ja sumppuisuuteen! Samalla huomasin jälleen leikitteleväni ajatuksella talvihäistä, hangen hohtaessa, tähtikirkkaassa illassa soihtujen, roihujen ja lyhtyjen valaistessa juhlaa. Kiva, kun voisi järkätä monet häät ;) Ehkä pitää kuitenkin tyytyä näihin yksiin, unelmahäihini. Unelmahäihin sen vuoksi, että tuleva aviomieheni on kaikkea mitä voin haluta, tarvita ja unelmoida.

Leikitään silti hetki ajatuksella. Lunta, pehmeää valoa ja hämyä, varpaat jäässä, posket paleltuneina mutta ah niin rakastuneena. Voih <3

Kuva Dennis Pike Photography 

Kuva Etsy
Tai miten olisi jouluhäät? Näin jouluhörhönä aika ihana ajatus, mutta miten sitten kävisi hääpäivän vieton? Jäisi joulun jalkoihin joka vuosi? 

Kuva täältä












Näihin tunnelmiin, ihanaa viikonloppua!

torstai 20. marraskuuta 2014

Kiitos!

Yli tuhat vierailua blogissani sitten sen aloituksen lokakuussa! Kiitos teille lukijani <3

Tämän päivän olen viettänyt kärsien niskalukosta joka toivottavasti huomenna aamulla saadaan fyssarilla auki, jotta elämä jatkuu normaalisti. Pää ei käänny kunnolla ja sattuu niin julmetusti... Olen jököttänyt sohvalla, varovasti jumpannut ja välillä tutkaillut sormuksia. Kävin nimittäin eilen Helsingissä ollessani parissa koruliikkeessä ja sovitin ihania sormuksia. Luulin löytäneeni jo aiemmin sormukseni, mutta yksi koruseppä laittoi minut pohtimaan asiaa uudestaan; himoitsemassani sormuksessa on topaasi, joka ei ole yhtä kova kivi kuin timantti tai safiiri eikä siten kestä samalla lailla kulutusta vaan hioutuu vähitellen pyöreäksi kulmistaan ja niin edelleen. Ei hyvä. Asiaa pitää siis miettiä uudestaan. Kokeilin eilen myös aivan ihastuttavaa lehti-sormusta, se näytti kerta kaikkiaan upealta, herkältä ja minulta. Täytyy raahata mies sitä katsomaan jossain vaiheessa ja antamaan painavan mielipiteensä. Myös eräs Sandbergin sormus ihastutti. Onneksi häihin on aikaa joten ehdin tätä sormus-asiaakin miettimään rauhassa ja paineetta, pitämään silmät auki ja mielen avoinna mahdollisuuksille.

Näihin mietteisiin tänään, nyt kohti sänkyä särkylääkkeen turvin, jotta aamulla jaksan nousta rääkättäväksi hoidettavaksi. Hyvää yötä!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Sormushaaveiluja

Hupsista, kun takana on kiire viikko. Ehkä sen väsymyksen piikkiin menee, että vasta kolmannella yrittämällä sain otsikon oikein; Rosmushaaveiluja kuulosti sekin kyllä jännittävältä! Aloitin uuden työn keskiviikkona ja meno on ollut aika haipakkaa. Lisäksi eilen illalla käytiin juhlimassa A:n A-veljen synttäreitä (koko hemmetin neljän veljen sarjan nimet alkavat A:lla), joita vietettiin juhlatila Euphoriassa Helsingissä. Aika lyhyeen jäi pippalot meiltä ja oltiin takaisin kotona kahden pintaan tunnin ajomatkan jälkeen. Jotenkin tuo aamuviiden jälkeen herääminen neljän tunnin yöunien jälkeen ei kannusta pilkkuun asti kukkumiseen. Tuli kuitenkin käytyä. Mutta sitten asiaan, eli sormuksiin. Olen tainnut omani löytää jo, joskin pidän mieleni avoinna. Ihastuin erääseen Pasi Torkkelin sormukseen, jota en tietenkään vielä paljasta, mutta tässä joitakin muita kaunokaisia häneltä.



Kaikki kolme kuvaa etsy.com

Upeita sormuksia löytyy myös Qiva Jewelleryltä. Sivunsa löydät täältä, kuvia napsin Qivan etsy-sivuilta. Sormukset ovat upeita ja persoonallisia. Torkkelin tavoin koruseppä tekee tilaustöitä asiakkaan toiveiden mukaan. Miesten sormukset ovat komeita myös.

kuva etsy.com


kuva etsy.com

kuva etsy.com



On ihana katsella mitä mielikuvituksellisempia sormuksia, mutta käytännöllisyys astuu kehiin hyvin pian. Asumme Suomessa, jossa on pitkä kylmä kausi ja minä käytän villatumppuja, moni ihastuttava sormus takertuu niihin kiinni. Lisäksi minun on otettava huomioon työni, jossa sormus ei saa aiheuttaa vahinkoa asiakkaille, joten kiemurat, terävät terälehtisormukset yms. voin unohtaa. Kihlani on kaunis valkokultainen kymmenen timantin rivisormus, jonka rinnalle sopii hyvin monenlainen kaunistus. Saa nähdä muutanko mieleni vielä, mutta voipi olla, että Torkkelin sormus ei löydä vertaistaan.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!












maanantai 10. marraskuuta 2014

Tuli ja meni

...viikonloppu nimittäin. Perjantain vietin aivan loistavissa pikkujouluissa, joita isännöi miehen työnantaja. Aloitimme aamukahdeksalta ja lopettelimme puoli kahden aikaan yöllä. Se saattoi hivenen tuntua lauantain messuilla, joissa kävimme pyörähtämässä serkkusen ja miehen kanssa. Save the Date -messut olivat monelle morsiamelle pukutaivas käytettyjen pukujen muodossa, joskin säälin niitä, jotka jonottivat sovituskoppiin toista tuntia. Järjestäjä olisi samalla vaivalla voinut pystyttää koppeja tuplamäärän tilaa ollessa enemmällekin. Alakerran parasta antia taisivat olla upeat kondiittorien taidonnäytteet sekä kuvaajien panos. Meillähän kuvaaja on jo lyöty lukkoon (siitä sitten myöhemmin), mutta jaksoimme silti ihailla upeita valokuvia.

Tuunin laukut veivät sydämen, jälleen kerran ja samalta osastolta sain idean liitutaulumaalista ja tarjottimista. Ninkalta löytyi ihastuttavia hiuskoristeita ja koruja, mukaan ei kuitenkaan tarttunut mitään, sillä haluan vielä rauhassa miettiä ja makustella, mitä pukea ylleni puvun lisäksi! Mukavinta messuilla oli kuitenkin nähdä todella pitkästä aikaa VideoTimon Timo ja vaihtaa muutama sananen. Timo tulee videokuvaamaan häämme ja olen todella tyytyväinen päätökseeemme, jo etukäteen! Tiedän jäljen olevan hyvää ja Timon olevan mainio tyyppi, joka solahtaa juhlaväkemme sekaan vaivattomasti ja tyylikkäästi. On myös ihanaa, että vaikkapa puheisiin voi palata jälkikäteen niin monta kertaa kuin tahtoo. Minulle ei olisi tullut mieleenkään pyytää jotakuta vierastamme kuvaamaan, sillä hänen keskittymisensä olisi mennyt juhlimisen sijaan ihan muuhun. Pidän myös ajatuksesta, että meillä on jotain näytettävää mummulleni, joka ei tule pääsemään paikalle vaikka maan päällä vielä toivottavasti kulkeekin häidemme aikaan.

Esimerkki VideoTimon töistä, joku saattaakin tunnistaa blogimorsiamen :)

Messupyörähdyksen jälkeen marssimme kolmisin pizzalle, serkunkin olon ollessa hivenen ohkainen edellisen illan juhlinnan myötä. Se saattoi olla päivän paras kohta! Messut nimittäin jättivät hiukan kylmäksi, olisin kaivannut enemmän muun muassa koruseppiä paikalle, nyt se anti jäi hiukan suppeaksi. Seura oli kuitenkin ensiluokkaista vaikka tärkeä ystävä ei mukaamme päässytkään. Sunnuntai kului lähinnä sängyssä nautiskellen hitaasta päivästä. Kävimme kuitenkin iltasella sytyttämässä kynttilät edesmenneille isoisille. Oma isä olikin tällä kertaa matkoilla Isänpäivän aikaan. Yleensä on kuitenkin tullut vietettyä Isänpäivää oman isän seurassa. Hän kun merkitsee minulle maailman verran.

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille ihanille lukijoille! Joukkonne onkin kasvanut viime aikoina kunnioitettavan suureksi <3

torstai 6. marraskuuta 2014

Erilainen päivä osaavien naisten seurassa

Minä kannatan hyvä veli -järjestöä, siis sellaista, jossa toteutuvat moisen parhaat puolet eli kaverin auttaminen ja palvelusten tekeminen -pyyteettömästi kylläkin. Sen vuoksi eilinen oli huippu päivä! Se tosin taisi mennä enemmänkin hyvä sisko -toiminnan piiriin, mutta ei olla turhan tarkkoja. Mutta siis siitä päivästä; ihana Anna-Katri Hänninen kuvasi näpsäkän Ghitan kauniita koruja. Minä sain kunnian kantaa koruja ylläni kuin kunnon amatööri konsanaan. Korvissani kaikuu yhä Anna-Katrin yhä napakammaksi muuttuva "SELKÄ"-karjaisu :) Mutta miten sitten päädyin tuohon tilanteeseen?

Ystäväni Antti Huttunen oli perustamassa joitakin aikoja sitten Retkipaikka-nimistä sivustoa, joka laskettaneen blogiksi vaikka onkin ennen kaikkea yhteisö. Mukaan lähti veljensä Juha ja suuri retkeilijä Judinin Jussi ja siitä pallo lähti vierimään ja kasvamaan. Lopputulema on hieno kokoelma retkeilyyn ja luontoon liittyviä vinkkejä, tarinoita, koordinaatteja ja inspiraatiota luonnossa liikkumiseen. Eräs suuri tarinoiden puu, Paavolan tammi yhdisti Anna-Katrin ja Huttusen Luontoni-projektin kautta, josta voit lukea enemmän Anna-Katrin sivuilta. Vielä ehdit myös hakea siihen mukaan! Voisin tarinoida Retkipaikasta, Paavolan tammesta inspiraation lähteenä  ja Anna-Katrin taidosta ja palosta vaikka kuinka pitkään, mutta koitetaan päästä takaisin asiaan. Minä ja Huttunen tunnemme toisemme jo lähes kymmenen vuoden takaa ja sivulauseessa Huttunen kysäisi muutama viikko sitten, josko kiinnostaisi korumalliksi lähteminen, sillä tuntemansa kuvaaja kaipaisi jotakuta mukaan. Koska sanon kaikkeen "Joo!" (no, melkein kaikkeen) ryhdyin tietenkin kyselemään lisää. Lopputulema oli siis minä, Anna-Katri ja Ghita häärimässä Hyvinkäällä Palopuron vanhalla kyläkoululla Anna-Katrin studiossa korujen ja kuvauksen äärellä.














Minä nautin, kun voin auttaa muita. Jos voin edesauttaa jonkun hyvinvointia, työtä tai tunnetuksi tulemista, teen sen enemmän kuin mielelläni. Mitään suurta ei ole koskaan syntynyt, ellei joku ole ojentanut auttavaa kättään tai antanut aikaansa. Siksi eilinen oli varsin hauska ja antoisa päivä. Löysin itsestäni myös hämmentävän jännittäjän, joka on aiemmin ollut esillä lähinnä musiikin suhteen. Jännitys kuitenkin hälveni nopeasti kotoisan ja lämpimän tunnelman vuoksi. Ehdimme ruotia myös monet yhteiskuntamme pulmat kuvausten lomassa. Hieman olin alavireinen koko päivän kiitos äkäisen hermokivun, mutta eiköhän joku kuvista siitä huolimatta toimi. Mikä tärkeintä, Anna-Katrin osaamisen kameran takana ansiosta korut pääsevät oikeuksiinsa. Minusta oli ihanaa seurata nuoren taitavan yrittäjän intohimoa työtään kohtaan sekä koruntekijän rakkautta ja ylpeyttä omaansa kohtaan.

Voi kun useampi ihminen muistaisi sanoa sen Joon useammin, sitä voisi päästä kokemaan jotain uutta sekä samalla auttaa jotakuta arvaamattoman paljon. Tai sitten vain ihan vähän, mutta palkintona on kuitenkin hyvä mieli kaikilla ja se jos mikä on arvokasta tässä maailmassa. Voi kun itsekin muistaisin useammin niin tehdä. Sellaisissa mietteissä olen tänään, katsellen lumisadetta ja kuunnellen joululauluja. Häät ovat taka-alalla mielessä, mutta niihin liittyen; kysäisepä ihmeessä Anna-Katrilta kihla-, save the date - tai hääkuvausta! Me arvomme vielä Save the Date -kortteja ja kuvia niihin littyen, mutta jos niihin päädytään, soi  Hännisen puhelin ensimmäisenä.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Joulu, onko se jotain syötävää?

Tämä syksy meni sumussa, aika pysähtyi arjessani työkuvioiden muuttuessa. Valitettavasti kello ei oikeasti pysähtynyt ja vuosi lähenee vääjäämättä loppuaan. Yleensä minulla on joulujutut todella hyvällä mallilla tässä vaiheessa, mutta ei tänä vuonna, ehei. Yksi joululahja on mietitty ja loput odottavat oivallusta ja sopivaa budjettia, kun tänä vuonna saa olla tosi tarkka rahasta. Joulukortitkaan eivät ole edes ideoinnin tasolla; kyllä, olen niitä, jotka yhä uskovat korttien lähettämiseen ja vieläpä niiden itse tekemiseen. Kohta tulee kiire, mutta aivoni eivät silti toimi. 


Olen aiemmin osannut suhtautua joulun tuloon stressittömästi, ehkäpä sen vuoksi, että olen miettinyt asiat rauhassa ja AJOISSA. Siksi teen sitä myös häidemme suhteen, tahdon nauttia suunnittelusta ja tunnelmoinnista miehen ja muiden läheisten kanssa. Joulu stressaa muutenkin tänä vuonna; pelkään ettei koko perhe ole kasassa jouluna ja se tuntuu pahalta. Miehen poika tulee meille jouluksi ja loppuviikoksi ja se itsessään luo jo tiettyjä rajoitteita, jos esimerkiksi sisareni perhe jää kotiinsa Pohjanmaalle. Me jäämme etelään käytännön syistä, mutta ajatus joulusta ilman sisarta... Jotenkin ahdistaa koko juttu. En osaa selittää. Minä joka olen aina ollut jouluihminen en nyt odota sitä ollenkaan, juurikin sen vuoksi että perheeni taitaa olla levällään. Joulu on minulle yhtä kuin perhe.

Ei pitäisi kaiketi synkistellä täällä, mutta tätähän elämä on, välillä kivaa ja ihanaa ja välillä jotain muuta. Onneksi tällä viikolla on kaikkea kivaa tiedossa; huomenna menen kuvauksiin ihanien korujen kera nuoren taitavan kuvaajan eteen, perjantaina miehen duunin pikkujoulut värikuula-aseiden kera (minun mustelmaherkkyydelläni jälki on varmasti huikeaa) ja lauantaina häämessuilua serkun ja miehen kera. Odotan kovasti Save the Date -messuja, pääsen mm. moikkaamaan vanhaa tuttua, ajattelin hyödyntää hääkirppiksen annin, herkutella suklaalla ja ihastella sormuksia. Saa hukkua päiväksi häiden maailmaan ja hyvässä seurassa! On myös aivan huippua, että mies lähtee mukaan. Voisin kuvitella sukupuolijakauman olevan kovasti naisten puolella, mutta ei anneta sen haitata. Häät ovat meidän, suunnittelu on yhteistä ja olen onnellinen ennakkoluulottomasta miehestäni, joka ei pelkää naishörhelöiden maailmaa.

Muistattehan messuilla poiketa hotelli Havenin pisteellä, jossa yksi onnellinen pari voi voittaa hääyön! Haven on kerrassaan huikea paikka ja se tulee ehdottomasti olemaan meidän paikkamme häiden jälkeen. Palvelu on kovatasoista, huoneet ihastuttavia ja koko kokemus todella miellyttävä. Suosittelen lämpimästi! Hääyö sviitissä on hintava, mutta muutkin huoneet ovat varsin hyviä vaihtoehtoja ja huokeampia. Esimerkiksi Lux-huoneet ovat ihastuttavia, saatavilla merinäkoalalla ja varustettuja todella mukavalla sängyllä, kylpyammeella ynnä muulla ihanalla. Yövyimme viime vuonna serkun häiden jälkeen Havenissa ja se tunne kun sai pitkän, rankan ja ihanan päivän jälkeen upottautua kuumaan kylpyyn <3 Mieli ja keho lepäsivät.

Nyt taidan mussuttaa muutaman lakun ja ihastella kynttilöiden valoa, ehkä se rauhakin löytyy, myös joulun suhteen.


lauantai 1. marraskuuta 2014

Painotuotteista ja onnen suosimisesta

Perjantai oli varsinainen tehopäivä tässä taloudessa; aamukasilta vääntöä urakoitsijan kanssa piharempan lopputuloksesta (jostain syystä jampalle oli kehittynyt akuutti dementia), kodin puunausta ja järjestelyä, pyykinpesua ja tiskausta ja sitten se tärkein, eli Save The Date -korttien suunnittelua ja ylipäänsä pohdintaa tuleeko sellaiset vai ei. Kirjoittelin jo aiemmin, että on pohdittu korttien ja muiden paperituotteiden painattamista itse väkästelyn sijaan (pahoittelu Sinulle, joka luit yhden postauksen tunnisteella Painotuotteet tulematta siitä hullua hurskaammaksi). Vistaprintiltä löysin kivan maalaismaisen kutsukorttimallin, joka istuisi häidemme teemaan aivan loistavasti -ripauksella pitsiä tietty. Tein siitä yhden testimallinkin ja näytti kyllä kivalta ja sopivan yksinkertaiselta. Hinnatkaan eivät päätä huimaa. 

Noh, eräs paikallinen nuori valokuvaaja, jonka kanssa teen yhteistyötä ensi viikolla ihan muissa merkeissä  (Anna-Katri Hänninen, googlaa ihmeessä mm. hänen Luontoni -projektinsa) kehotti kysäisemään häneltä tarjousta, jos haluamme Save The Date -kuvauksia. Aloin siinä sitten miettiä asiaa enemmänkin. Tuossa kuukausi takaperin mietin, että olisi tosi kiva ottaa meistä parina kivoja kuvia, jotain kihlakuvauksen tyyppistä ja miksei vaikka kortteja varten. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen Save The Date -korteista melko äkkiä pitäen niitä turhina. Nyt kuitenkin olen alkanut lämmetä ajatukselle, toki se on yksi menoerä lisää varsinkin jos tekee valokuvalliset kortit... Onneksi asialla ei ole mikään kiire, kun häihinkin on runsaasti aikaa! Asiasta kuitenkin innostuneena etsin erilaisia malleja ja testailin niitä muutamalla vanhalla kuvallamme. Ei pöllömmän näköistä. Tätä täytyy miettiä. Muille miettijöille suosittelen mm. näitä linkkejä: http://www.weddingpaperdivas.com/ ja http://www.weddingchicks.com/freebies/. 

Sitten ihan toiseen juttuun, nimittäin tuuriin, onneen, lykkyyn ja sattumiin. A ja minä tapasimme syyskuussa 2011 erään kaverini syntymäpäiviä juhliessa eräässä ravintolassa, johon minun ei ollut alun perin ollut tarkoitus edes lähteä. Emme vaihtaneet yhteystietoja, ei sukunimiä, koska A:n tilanne oli hivenen epämääräinen ja koska olimme, noh, idiootteja (sen sijaan vaihdoimme kyllä suudelman ennen esittäytymistä). Reilu kuukausi myöhemmin A löysi minut verkosta uskomattomalla tuurilla ja sovimme tapaamisen. Se oli menoa sitten. Uskomaton mäihä kävi, sillä molemmilla oli pyörinyt monet kerrat mielessä, että tulipa oltua typeriä. Nyt tässä järjestetään häitä ja yhteistä loppuelämää. Häitämme tulee muuten videokuvaamaan tämä kaverini, jonka synttäreitä silloin juhlittiin. Ympyrä sulkeutuu. Niin moni asia on onnesta ja sattumista kiinni. Että satuimme samaan paikkaan, että kuvani sattui olemaan erään sivuston etusivulla, jonka avulla sitten löysimme toisemme uudestaan. Että molempien tilanne oli sellainen, että jollekin isolle on mahdollisuus. On tämä joskus ihmeellistä.

Näihin mietteisiin, hyvää lauantaita, muistattehan sytyttää kynttilöitä menehtyneille rakkaille!