Vanhan vuoden paketointia ja uuden varovaista odottamista

Vuosi sitten tähän aikaan toivoin sormet ristissä tulevan vuoden olevan lopultakin helpompi, kivuttomampi, terveempi ja sisältävän vähemmän kovia taisteluita mm. lapsen hyvästä. Uskoin vakaasti, että nyt helpottaisi, asiat vaikuttivat järjestyvän lopultakin parempaan suuntaan. Mies oli vihdoinkin muuttamassa saman katon alle kanssani alkuvuodesta, lapsen asumisjärjestely oli vihdoinkin saatu väännettyä siihen malliin, joka ei haittaisi lapsen kasvua ja kehitystä ja vakauttaisi elämäänsä. Surutyö olisi miehellä edessä, kun joutui antamaan myöten lapsen lähivanhemmuudessa ja luovuttamaan päävastuun äidille, jotta pysyvä yksi koti lapselle saataisiin. Mutta pääasia, että iso taistelu oli takanapäin lapsen edusta ja me pääsisimme vihdoinkin elämään yhteistä arkea, ihan joka viikko, joka päivä, joka yö.

Noh, ei ihan mennyt niin kuin elokuvissa sitten kuitenkaan. Hermokipuhelvettini oli valloillaan eikä stressi auttanut asiaa. Muutto saatiin hoidettua miehen isän ja veljien avulla mainiosti ja tavarat olivat paikoillaan pikkukippoja myöten muuttopäivän iltana. 

Onnea ja euforiaa kesti sen viikonlopun ja sitten alkoi rytistä lapsen äidin alkaessa uhkailla ties millä mielikuvituksellisella. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut tehdä rikosilmoitus laittomista uhkauksista, jos se olisi häntä hieman ravistanut hereille. Me painoimme eteenpäin ja koitimme pitää lapsen hyvän koko ajan edellä, toimia lasta tukevasti hänen meillä ollessa ja tukea myös tämän myönteistä suhdetta äitiinsä. Tilanne ei ole helpottunut enkä siitä sen enempää viitsi avautua, mutta koko vuosi on väännetty, väistelty luoteja ja pysytty itse aikuisina ja viisaina vanhempina (minä puoli-sellaisena) ja luotettu siihen, että jossain vaiheessa lapsi osaa itse myös ajatella ja kyseenalaistaa jatkuvan mustamaalauksen ja luoda oman mielipiteensä. Monet itkut on itketty, kiukut kiukuttu ja kiroilut kiroiltu, kuuluvasti kahden kesken tai puhelimessa esimerkiksi äidille. Serkku-kaaso parka on myös saanut kuulla joka tapaamisellamme marmatustani asiasta. Lupaan parantaa tapani, serkku-rakas!

Kaiken keskellä olen saanut olla kiitollinen perheestäni, rakkaasta miehestäni. Olen voinut luottaa ihmisten läsnäoloon ja viisaisiin neuvoihin, peilinä olemiseen. Yhtä ystävää olen kaivannut kovasti ja toivon saavani häneen yhteyden uudestaan. Jossain taistelujen tuoksinnassa hän jäi jalkoihin. Onneksi olen sinnikäs, kun on kyse rakastamistani ihmisistä.

 Nauraa olen saanut kaiken keskellä kuitenkin niin, että vatsa on ollut halkeamaisillaan. Huumorilla ja sarkasmilla päästiin pitkälle kaiken keskellä. Huumori on muutenkin yksi kantavista voimistamme. Osaamme nauraa yhdessä, itsellemme, meille, toisille ja elämälle. Kun hommat menee liian absurdeiksi ei voi kuin nauraa itkujen jälkeen ja olla onnellinen siitä mitä on. Keväällä elin pienoista epäuskon kautta. Minusta tuntui, että junnasimme paikoillamme, kriiseilin kesällä asiasta jo vähän isomminkin, olin turhautunut, kun tuntui että mikään ei sittenkään muuttunut vaikka pääsimme vihdoinkin yhteiseen kotiin. Taistelut lapsesta jatkuivat raivokkaina, stressitaso vain nousi eikä asiaa auttanut minun tasapainoelimeni tulehtuminen heti kesän alkuun. Olin täysin riippuvainen miehestäni, en uskaltanut liikkua missään yksin kovan huimauksen ja pahoinvoinnin takia. Kesän suunnitelmat menivät siis aivan uusiksi.

Heinäkuun 17. päivä oli kuitenkin iso käännekohta meille ja minulle, kun mies meni ja kosaisi minua padolla. En purskahtanut kyyneliin, en vastannut mitään romanttista tai reagoinut niin kuin ihmisen oletetaan reagoivan. Tokaisin jotain älytöntä ennen kuin pääsin asiaan ja vastasin myöntävästi. Yhtäkkiä olin viimeinkin matkalla saamaan rakastamani miehen aviomiehekseni, perheeni siunauksella tietenkin. Suunnittelu alkoi lähes saman tien, siitä matkasta olettekin saaneet lukea jo jonkin aikaa. Koska olen sitä tyyppiä, joka haluaa asiat halki poikki pinoon ja eilen jo nyt heti, on moni asia jo lyöty lukkoon vaikka häihin onkin aikaa. Kesä 2016 valikoitui ajankohdaksi käytännön syistä; kesä 2015 oli jo niin varattu paikkojen ja kuvaajien osalta emmekä halunneet tehdä liian isoja kompromisseja. Heinäkuun 9. 2016 onkin päivämme, ilman isoja kompromisseja.

Saimme viettää kesällä tovin ihan kahden kesken rakkaalla mökillä, mökki on muutenkin ollut henkireikämme alusta asti. Siellä on ihanaa olla vanhempieni kanssa, siskoni perheen kanssa, mutta myös ihan kahden. Taivaallista rauhaa, lounasta vasta iltapäivällä, hitaita aamuja, alastonuinteja yöllä ja aamukahvit avecin kera laiturilla puolen päivän aikaan. Melomisreissuja, soutelua yöllisellä järvellä. Ah. <3

Lisäksi arkeemme on luonnollisesti kuulunut miehen lapsi ja touhut tämän kanssa sekä arjen opettelu pojan kanssa, jolle moni asia on haastavaa. Välillä on tehnyt mieli repiä hiuksia päästä, mutta onneksi kaiken keskellä on paljon iloa.

Arjen keskellä olemme irrottaneet aikaa liikkua yhdessä luonnossa. Hiljaisuudesta, kauneudesta ja yksityiskohdista olen voinut löytää rauhaa kaaoksen keskellä. Syksyllä luonto ja mies pitivät minut pystyssä työkriisien vuoksi. Syksyllä tuli vaihdettua työpaikkaa kahteen kertaan, mutta loppuvuosi oli onneksi tasaista. Toivonkin, että rauha jatkuisi alkuvuoteen 2015.

Tietenkin loppuvuoteen on mahtunut häiden suunnittelua, paikan etsimistä, kuvaajan varmistaminen, häämessuilua, unelmointia ja hössötystä yhdessä ja erikseen. Tämä blogi alkoi lokakuussa ja on toiminut minulle ihanana kanavana purkaa tuntemuksiani ja leikitellä ideoilla. Tiedän tyylini jakavan mielipiteitä etenkin, kun en arastele kertoa mitä mieltä olen milloin mistäkin. Ehdottomuuteni voi ahdistaa ;) Siksikin on ihanaa, että blogissani on vierailtu niin monta kertaa kuin on ja teitä säännöllisiä lukijoita on kertynyt useita. Ensi vuonna jatkan samalla tavalla; jaan arkeamme, häiden suunnittelua ja puuskahdan varmaan monet kerrat elämän sekaisuutta. Tuo vuosi 2015 mitä tahansa tullessaan, yksi asia pysyy: perhe. Koko iso perheeni <3

Kiitos Sinulle lukijani rinnalla kulkemisesta, kommentoinnista ja kiinnostuksesta. Toivon onnekasta, rakkauden täyteistä ja uusia haasteita tuovaa vuotta 2015!

Kaikien kuvien oikeudet Minttunen, ethän käytä ilman lupaa.

Kaasojen laatikot

Aiemmin kirjoitin, että kysäisen naisia kaasoikseni hieman erilaisella tavalla ja pikkuisen isommin. Nyt, kun serkkunen on lupautunut hommaan ja siskokin laatikkonsa saanut, voin paljastaa laatikoiden sisällön. Laatikot siis tilasin eräästä paperituotteita myyvästä yrityksestä ja koristelin ne juuttinauhalla, pitsillä sekä leikattavalla liitutaulutarralla.

Tässä kuva ilman nimisydäntä

Halusin laatikon sisälle jotain, missä näkyy häidemme teemaa ja värejä. Värejämmehän ovat minttu sekä haalea vaaleanpunainen, -tai pehmeä-, ja pitsiä tulee olemaan siellä sun täällä. Minulla oli jemmassa muutama suloinen nenäliina, jotka pääsivät laatikoihin, ostin mintun värisiä isoja tuikkuja ja sitten metsästin naisille sopivan väristä kynsilakkaa. Sopiva väri löytyi suhteellisen helposti, mutta jouduin hakemaan putelit kolmesta eri kaupasta, sillä väri oli lopussa monessa paikassa. 

 Teetätin jokaiselle erilaisen korun koruntekijällä, jonka löysin Etsystä. Korut (The Paisley Moon) oli pakattu kukin erilaiseen pahviin. Paljon pohdintaa kuluikin sitten siihen, mikä koru kenellekin menee ja sen jälkeen sainkin miettiä, minkä korun pakkaan mihinkin pahviin :) Ihan höpsöä, mutta yksityiskohdilla ON väliä. Laatikkoon kirjoitin myös viestin saajalle, jossa kysäisin Suuren Kysymyksen. Laatikoiden antamisen jälkeen olen voinut myös kertoa blogista naisille ja antaa osoitteen, kun tähän asti on pitänyt olla ihan hys hys asiasta.

Siinä yksi koruista, kaikissa koruissa oli samoja värejä, mutta erilailla toteutettuna. Jokainen koru on uniikki.

Vielä yksi kuva korun ja lakan kera. Värisävy lakassa on muuten herkullinen enkä harkinnut mitään muita kynsilakkoja kuin Essien, sillä niiden laatuun olen voinut luottaa jo pitkän aikaa. Lakka kestää hyvin, kuivuu nopeasti eikä lohkeile herkästi. Siitä huolimatta lakka on helppo poistaa. Varsinainen myyntipuhe taas...

Koruista sen verran, että niiden saaminen venyi todella pitkäksi ja menetin kertaalleen hermoni niiden tekijään. Toimitusajaksi hän ilmoitti noin kaksi viikkoa, mutta kohdallani hän aloitti korujen valmistuksen vasta kuukausi tilauksesta ja sitten vielä postitusaika päälle. Lähetin useamman alkuun varsin asiallisen viestin asiasta, joihin hän ei reagoinut ensin mitenkään. Vasta viimeiseen ja hyvin napakkaan viestiin nainen vastasi ja toimitti maksetut tuotteet. Olen ennenkin tilannut häneltä tuotteita ja saanut ne ajallaan ilman ongelmia, mutta tämä taisi olla viimeinen kerta, kun häneltä mitään tilaan. Ärsyttävä juttu kaikkinensa. Onneksi korut ovat kuitenkin kauniit!

Kuva Amber Walker. Tässä kaikki kolme korua ilman ketjuja. Aikas ihania, eikö totta?

Sellaisia tyttömäisiä unelmia tänään. Miten Sinä olet kysynyt kaasoasi/kaasojasi tehtävään? Entä onko tullut yllätyksiä matkan varrella?

Jälleen kaikkien kuvien oikeudet Minttunen. Et varmastikaan käytä ilman lupaa, ethän?

Joulun viettoa

Nythän kävikin sitten niin, ettei joulumme ole ollut ollenkaan sellainen, kun olimme toivoneet ja suunnitelleet. Miehen lapsi tuli äidiltään aatonaattona iltapäivällä ja kertoi autossa matkalla meille, että on outoja näppylöitä (ja niitä oli ollut jo muutaman päivän ajan...). Ne oudot näppylät olivatkin sitten enterorokkoa, joka tarttuu helkkarin helposti eikä ole harmiton astmaa sairastaville tai siihen taipuvaisille. Jouduimme sanomaan siis hyvästit isommalle perhejoululle vanhempieni luona, unohtaa mummuni luona käynnit ja perinteiset koko suvun Tapaninpäivän kahvit. Eniten harmitti, etten saa nähdä koko aikana etelään jouluksi tulleita siskoani ja tämän perhettä. Kyyneleitä riitti sekä epätoivoa. Kuten aiemmin kirjoitin, joulu on minulle yhtä kuin perhe. Ja se raivon ja voimattoman kiukun määrä, ettei lapsen äiti viitsinyt varoittaa tilanteesta etukäteen, ei laittanut sairaan lapsen mukaan astmalääkkeitä, kuten pitäisi ynnä muuta. Noh, tämä kaikki on häneltä normaalia piittaamattomuutta, mutta tällä kertaa se olisi voinut tarkoittaa nälkäistä joulua lapselle sekä meille, sillä luulimme viettävämme joulun tosiaan poissa kotoa. Ei muuta kuin kinkkuostoksille illalla ja sitä paistettiin sitten yöllä kahteen asti. Onneksi olin tehnyt rosollia valmiiksi, paistanut kalkkunaa ja niin edelleen, mutta silti. Että minua kiukutti.

Ja lapsen pettymys, kun odotti tapaavansa ensi kertaa joulupukin aattona ja viettävänsä aikaa perheeni kanssa ja kummipoikani kanssa. Jotenkin sitten oli tsempattava lapsen takia aattoon parin tunnin unien jälkeen ja koko päivän läpi. Vietimme joulua ja niin teimme tänäänkin, mutta pojasta ja miehestä huolimatta minulta on puuttunut kipeän iso palanen tästä joulusta eristyksissä. Suku ja perhe ovat niin lähellä ja silti niin kaukana. En osaa tätä edes sanoiksi pukea. Olen todella joutunut etsimään tunnelmaa tänä jouluna ja todellisena jouluihmisenä huomaan olevani siinä oudossa tilanteessa, että toivon tämän joulun olevan jo ohi ja arjen alkavan.

Häihin liittyen, laitoin aattoaamuna kaupunkiin ajaneen isäni mukaan siukulle laatikon, jossa pyysin häntä kunniakaason tehtävään ja eihän hän voinut hommasta kieltäytyä! Tämän myötä voinkin pian julkaista hieman kuvamateriaalia laatikoiden sisällöstä. <3

Kaikesta huolimatta, tässä vähän tunnelmaa kotoamme kuvien muodossa.

Tykkään kattaa nätisti, joten väkersin aattona puurolle punaisen kukan pallojen kera, päivälliselle aattona ja joulupäivänä pääsivät kankaiset liinat, joista kultaisella lumihiutaleella kirjotut ovat lahja ystävältä monia vuosia sitten. Kerrankin oli tarpeeksi tärkeä syy käyttää ihania kankaisia liinoja. Hääaskarteluiden vuoksi talosta löytyy jos jonkinmoista pitsinauhaa ja aattoillaksi sidoin liinat jokaiselle erilaisella pitsinauhalla. Liinana pöydässä toimii ekalta yhteiseltä Hangon reissultamme ostettu kaunis kultakoristeinen kaitaliina. Muuten suosin hopeaa joulukoristeissa, mutta keittiössä on ollut ripaus kultaa tänä jouluna.

Ihana serkkunen poikkesi aattoaamuna oven raossa hakemassa pakettimme mummulle ja tuomassa meille iki-ihanan piparilyhdyn, joita oli väsännyt aamuyölle asti ja jotka olivat "ihan kamalia". Minusta tuo on ihana ja tuo suloista tuoksua olohuoneeseen!

Jouluuni kuuluu olennaisena osana musiikki ja pianon ääressä on kulunut tovi jos toinenkin...

Lahjapaketeista paljastui mm. ihastuttava mekko mieheltä ja tajuttomat joulusukat, jotka saivat minut hihittämään hysteerisesti ja ovat muuten nytkin jalassa. Ihana äiti! <3

Kynttilöitä olemme polttaneet valtavan määrän, kun ne luovat niin mukavasti tunnelmaa!

Joulukuvia ottaessa olen saanut tarvittavaa harjoitusta uuden kameramme kanssa; homma on vielä hieman hakusessa joten kuvat ovat kaikki hivenen vinksahtaneita...

Toivon, että teidän lukijoideni joulu on sujunut toiveiden mukaisesti ja mieli on hyvä, lämmin ja hellä! Minä olen iloinnut upeasta miehestäni, jonka viereen olen onneksi saanut käydä nukkumaan tänä jouluna. Olen iloinnut myös isästäni, joka ajoi tänne aattoaamuna, äidistä, jonka kanssa on naurettu ja itketty puhelimessa monen monta kertaa joulun aikana ja jolta olen voinut kysyä neuvoja esimerkiksi kinkun suhteen, siskostani, jota rakastan hurjasti ja pienistä pojista jotka ovat pieniä poikia vaikka tilanne olisi mikä. Perhe on yhtä kuin rakkaus.

Kaikkien kuvien oikeudet Minttunen. Ethän käytä ilman lupaa!

Kauneusjuttuja morsiamelle

En oikein jaksa muuta tehdä nyt kuin istua tai maata, joten päätin vielä kirjoitella ennen joulua hääjuttuja. Ajatus lähti siitä, kun totesin eilen miehellle, että voin ilomielin jättää muut rahaa vievät kaunistautumiset väliin ennen häitä, mutta hääbudjettiin on tultava lymfabudjetti! Pohjustetaan asiaa hieman; kasvojeni oikealla puolella on pulmia ja leukaniveltä on operoitu pariinkiin kertaan. Leikkauksista huolimatta seuralaiseksi on jäänyt loppuelämän hermovauriokipu ja toimintahäiriöitä sekä tunnonalenemaa. Myös nesteenpoistojärjestelmä kasvojen, kaulan ja rinnan alueelta on vaurioitunut ja kiputila aiheuttaa jännityksiä, mikä taas kerryttää nestettä. Välillä nestettä on leuan alla niin paljon, etten saa leukaa rintaan... Sen vuoksi käyn säännöllisesti hyvällä fyssarilla lymfassa ja elämä on jälleen helpompaa. Jotta en näytä varavettä mukanaan kanneksivalta kamelilta hääpäivänämme, aion käydä lymfassa säännöllisesti kaksi-kolme kuukautta ennen Sitä Päivää.

Mutta mutta, lymfalla on muitakin positiivisia vaikutuksia, etenkin kasvojen alueella, mitä muutkin morsiamet varmasti arvostavat. Se kiihdyttää aineenvaihduntaa ja pintaverenkiertoa ja siten parantaa ihon kuntoa sekä ulkonäköä. Ilme on heleämpi pitkään! Lisäksi lymfaus on lempeä hoitomuoto ja todella rentouttavaa, jopa hemmottelevaa. Luulen, etten ole ainoa, joka ei pistä noita pahakseen. Toki kaikki hoito maksaa, joten siksi aion oikeasti laittaa hääbudjettiin lokeron lymfaa varten! :) Minä en ajatellut juosta valkaisemassa hampaita, ruskettamassa ihoani (yök, olen mieluummin oma vaalea itseni), laitattamassa kynsiäni ja hoidattamassa ihoani tai ihmehoidoissa, joissa luvataan 1-5 kilon painonpudotusta. Juu ei. Mutta näistä päästäänkin muihin morsiamiin. On hyvin tavallista hoidattaa itseään päästä varpaisiin ennen häitä. Se on kauneuden lisäksi myös rentouttavaa, mutta tietenkin kallista. Jos ihoaan mielii hoitaa häitä varten paraatikuntoon, on kosmetologikäynnit aloitettava viimeistään puolta vuotta ennen juhlia sekä tietenkin laitettava kotona ihonhoitorutiinit kuntoon. Alkoholinkäyttö kannattaa pitää minimissä, sillä se ei varsinaisesti tee hyvää ihollekaan. 

Kuva

Hampaitaan voi valkaista kotona tai suuhygienistin pakeilla, halpaa lystiä se ei kuitenkaan ole. Olen lukenut monia kokemuksia asiasta; osa positiivisia ja osa hyvin ikäviä allergisten reaktioiden takia. Ehkäpä juuri sen vuoksi valitsisin ammattilaisen tekemään homman. Mitään suurta ihmettä hampaiden värissä ei tapahdu, ei kannata pettyä, jos hymy ei loistakaan lampun lailla ;) Sormien ja varpaiden kynsiin kannattaa panostaa; sen voi tehdä itsekin. Kynnet kannattaa pitää hyvässä kunnossa jo pitkään ennen häitä. Jos hääkengät ovat varpaista avonaiset, voi miettiä kivan lakkauksen niihinkin. Ihan pornonpunaista en kuitenkaan varpaisiin vetelisi. Tärkeämpää on kynsien siisti kunto. Kätensä voi hoidattaa ammattilaisella tai sitten itse kotona alkaa muutama viikko ennen häitä panostaa kosteutukseen, kynsien sopivaan pituuteen ja häitä edeltävänä päivänä lakata kynnet itselle sopivaan kuosiin. Tai mikä ihanampaa, viettää aikaa ystävien, kaason/kaasojen ja sisarten kanssa laittaen kynnet kuntoon seuraavaa päivää varten! Hääpäivänä mukaan tulee joka tapauksessa pakata kynsilakka korjailuja varten.

Itsestäänselvyys on hiukset ja kampaus. Kampauksista tulen kirjoittelemaan tulevaisuudessa ihan erikseen, mutta hiuksista todettakoon niiden kotihoidon olevan olennaista. Oikea ravinto, riittävä uni (pätee ihoonkin) ja hyvä kotihoito antavat oivan alustan mestarikampaajallesi tehdä taikojaan hääpäivänä, on mestarikampaaja sitten sinä itse tai joku muu. Stressi näkyy hiuksissa -onneksi hieman viiveellä-, mutta kuivuuteen pystyy vaikuttamaan kuten muuhunkin pulmaan oikeilla tuotteilla. Mikäli hiuksiin mielii väriä, kannattaa se tehdä riittävän myöhään, jotta ikävä juurikasvu ei pilaa kaunista kokonaisuutta. Mikäli kuitenkin värjäät ensimmäistä kertaa hiuksiasi, ole varovainen. Nokkosrokko kasvoilla ja kaulalla ei ole kaunistus! Yleensä kampaajat ohjeistavat pesemään hiukset edellisenä iltana, mutta minä olen tähän asti joka kerta ennen juhlakampausta pessyt hiukseni aamulla, sillä heikkona nukkujana pyörin hiukset niin epäsiistin oloisiksi yön aikana ettei niistä voi mitään tehdä. Yksikään kampaaja ei ole tähän mennessä valittanut.

Nyt taidan kuitenkin palata vällyjen väliin parantelemaan jouluflunssaani, kuusta ihastellen ja häistä unelmoiden. Vielä uudestaan; ihanaa joulunaikaa lukijani ja toivottavasti maltatte tännekin palata! <3

Joulurakkautta

Vihdoinkin se alkaa olla täällä; joulu. Koti on puhdas, tontut ja enkelit ovat löytäneet paikkansa, kuusi tuotiin eilen sisään ja koristeltiin illalla suklaita mussuttaen (perinteinen koristelusuklaarasia pitää olla). Olen melkoisessa taudissa korvatulehdusta myöten, mutta minun jouluni syntyy itse laittamalla ja tiettyjen puuhien avulla joten taudista huolimatta on tullut puuhasteltua. Koti näyttää kauniilta ja kutsuvalta joulun viettoon ja seura on mitä parhainta <3

Kukat kuuluvat jouluun ja vihdoin sain amarylliksen ja jouluruusun kaveriksi jaloleinikkejä, joista kirjoittelin syksyllä. Pitää tosiaan vielä selvittää saako niitä häidemme aikaan heinäkuussa. Ovat nimittäin todella ihastuttavia!

Tulihan tuossa joitakin toveja sitten leikiteltyä ajatuksella jouluhäistä, mutta näin joulun ollessa tosi lähellä, voin kertoa olevani varsin tyytyväinen tuleviin kesähäihimme ajankohdan puolesta, -toki muutenkin. Joulu on joulua varten, perhettä, pyyteettömyyttä, rakkautta ja lämpöä. Ilman stressiä, jos vain mahdollista. Tiedän monen ahdistuvan kaikesta tehtävästä, keittiöorjana olosta, siivoamisesta, jouluostoksista ja ei niin toivotuista sukulaisista. Minä otan rennosti. On myös ilo huomata, että myös äitini koittaa ottaa tämän joulun rauhallisemmin mielin. Olemme koko joukko vanhemmillani joulun; sisko perheineen ja me pojan kera. Tohinaa riittää, joten sitä ei kannata luoda lisää liialla puuhalla ja väsymyksellä.

Jouluna aion halia paljon, rakastaa rauhassa, laulaa itseni uuvuksiin ja nauttia perheestäni. On ihanaa olla aatto vanhemmilla, mutta on myös ihanaa tulla kotiin joulupäivänä. Täällä on ihana jouluinen tunnelma, kiireetön ilmapiiri ja oma sänky. Isäni vitsaili aikoinaan mökillä jotain prinsessasta ja herneestä ja hän oli kyllä aivan oikeassa; minä olen surkea nukkuja vieraissa sängyissä... Mutta eipä se haittaa, jos aattona valvoo. Saanpa tunnelmoida kaikessa rauhassa! 

Rauhallista joulunaikaa lukijani! Toivottavasti ehditte hengähtää hetken pitkinä pyhinä ja kerätä voimia tulevaan talveen <3

Kuvat Minttunen. Ethän käytä lupaa kysymättä! 

Kaasoilua

Arki on vienyt niin mukanaan, että hääjutut ovat olleet taka-alalla. Mutta mutta, nyt hieman tärkeää asiaa koskien kaasoja ja bestmaneja. Tai kaasuja ja beastmaneja kuten eräissä häissä meitä kutsuttiin. Ihana serkkuni siis lupautui kaasokseni ja jo sitä ennen oli sitä mieltä, että leipoo yli 70 pikkuleipää puolestani hääviikolla. Noh, ehkä leipominen jää tämän hulluja ideoita saavan morsiamen harteille kuitenkin, mutta tuo kertokoon jotain luottoystäväni mielenlaadusta. Minulla on ollut kunnia olla kaasona kaksissa häissä; isosiskoni ja tämän samaisen serkkusen. Molemmat kokemukset olivat upeita alusta loppuun enkä kokenut vastuuta liian isoksi tai uuvuttavaksi. Sain nimittäin olla kaaso enkä orja ;)

Olen kuullut huimia tarinoita loppuunajetuista kaasoista (bestmaneilla jostain kumman syystä tätä samaa ongelmaa ei ole, wonder why!) eikä pieneen mieleeni tulisi itse toimia natsimorsiamen lailla, joka teetättää järkyttävän määrän hommia läheisillään! Yksi ystävä totesi synttäreilläni kesällä, että hän laulaa häissä, mutta ei sitten askartele mitään :) Se sopii oikein mainiosti, sillä en oleta kaikkien hyppäävän pillini mukaan (noooooh, hääpäivän aamuna saatan ehkä vähän olettaa) ja näpräävän yön pimeille tunneille asti karkkirasioita ja ties mitä tilpehööriä. Ei sillä, ettenkö itse ole nauttinut esimerkiksi kutsukorttitalkoista, mutta se oli kivaa, koska homma oli leppoisaa eikä paniikki-väsäystä. Meillähän on ruhtinaallisesti aikaa käytettävänä pikkuhommiin, kuten kukkamaljakoiden koristeluun, -pulloja onkin jo iso määrä valmiina- paperipussien tekoon voimapaperista ja niin edelleen. Asiat ovat stressittömiä ja puuhailu leppoisaa. Luulen silti, että jonkin asian tiimoilta saadaan vielä pienimuotoiset talkoot aikaiseksi. Onhan myös ihanaa puuhailla yhdessä jutustellen ja tunnelmoiden.

Minulle kaason tärkein ominaisuus on rakkaus molemmin puolin. Haluan lähelleni ihmisiä, joita rakastan ja jotka rakastavat minua vaikka mikä olisi. Kaipaan myös luotettavuutta ja vakautta, jos itse alan hötkyillä, jonkun joka käskee rauhoittua ja hengittää ja sanoo, että kaikki järjestyy. Kaipaan myös kykyä ottaa kokonaisuus haltuun ja huolehtia, että asiat sujuvat suunnilleen niin kuin on ajateltu ja vaikka eivät sujuisikaan, kykyä mukautua uuteen tilanteeseen ja auttaa muitakin mukautumaan. Jostain kumman syystä uskon opettaja-serkkuni olevan kaikkea tätä! Kaaso on sielunsisar, naurukaveri ja tuki sekä turva häiden järjestelyssä ja niiden aikana. Joku, jonka kanssa unelmoida ja jälkikäteenkin höpsöttää aiheen ympärillä.

Kuva

Mitä bestmaniin tulee, miehellä on vapaat kädet -tietenkin- valita rinnalleen oma ihmisensä, se Paras Mies tehtävään. Bestman on myös tuki ja turvakin tarvittaessa, auttaa saamaan sulhasen paikalle ajoissa ja kengät oikeisiin jalkoihin jos kovasti jännittää. Perinteisesti polttarit ovat iso osa miesten hääkultuuria ja siinä on bestmanilla iso rooli. Omalla kohdalla perinteiset iso joukon polttarit eivät kiinnosta pätkääkään, mieluummin lähtisin vaikka siskoni ja serkkuni sekä yhden ystävän kanssa syömään, teatteriin tai vaikka issikkavaellukselle päiväksi. Mutta takaisin miehiin. En tiedä, onko bestman niin iso osa sulhasen hääkokemusta kuin kaasot yleensä morsiamille. Mikäänhän ei estä ottamasta bestmania aktiivisesti mukaan jo suunnitteluvaiheessa, mutta niin ei taideta juurikaan tehdä. Vai tehdäänkö, miten on lukijani? Kun jututin miestä bestman-aiheesta, ei minulla ollut muuta toivetta kuin että kyseinen henkilö olisi sellainen, jolla on kykyä tarvittaessa toimia seremoniamestarina traumatisoitumatta siitä kuukausiksi tai vuosiksi. Joku jolla on hyvät sosiaaliset taidot ja tarpeeksi hyvät hermot. Minä osaan olla kipakka...

Kuva Isabelle Selby Photography

Hyvät kaasot ja bestmanit auttavat hääparia nauttimaan hääpäivästään stressaamatta asioiden sujumisesta yhdessä hääparin kanssa. He eivät ole orjia vaan tärkeimpiä vieraita perheenjäsenten lisäksi. Minä toivon, että meidän hääseurueemme nauttisi häistämme täysin rinnoin vastuutehtävästään huolimatta. Tulen tekemään kaikkeni, jotta se olisi mahdollista. Taidankin ottaa mallia serkusta, joka teki yli 10-sivuisen (ehkä lyhyemmän, kuka näitä muistaa) plarin meille, jotta tiedämme mitä kukin tekee ja milloin. Kuulostaa melkoiselta, mutta se helpotti kaikkien hommaa tosi paljon, kun papereista pystyi tarkistamaan tärkeät jutut helposti eikä tarvinnut pitää kaikkea yllä mielessään. Koko hommaa luotiin Google-dokkarina, joten suunnittelu oli helppoa kaikkien kesken. Ei pöllömpää!

Mitä te toivotte luottoihmisiltänne?

Kriisiä pukkaa!

Puuh. Maa on musta, kiire on kova ja kaipaan pidempää kahdenkeskistä lomaa. Joulun pitkä vapaa pätkä menee paikasta toiseen reissatessa lapsen kanssa ja sitten jatkuu jälleen arki. Pian hajoaa pää jos ei saa yhteistä lomaa, sitä kun ei kesälläkään pahemmin ollut eikä tule ensi kesänäkään olemaan, koska työpaikan vaihdos söi lomat tehokkaasti. Haluan käpertyä kainaloon viikoksi, syödä sängyssä, käydä yöllä kävelyllä ja hemmotella toisen pilalle.

Arki on ihan jees, ei siinä mitään, mutta muutakin kaipaisi. Vuosi on ollut rankempi kuin odotin ja se alkaa tuntua. Lumi piristäisi, mutta vesisadetta on luvassa viikoksi eteenpäin. Jälleen yksi musta joulu edessä. Valivali kitikiti. Jos koristelisi kotiin päästyä vaikka pari pulloa.

tunteja myöhemmin...

Niin no, pääsin kotiin ja siivosimme koko huushollin, tehtailimme joulukortteihin nimet ja kirjoitettiin kuoret (hilettä oli aivan joka paikassa, joka_paikassa). Hilpaistiin vielä lisää joulukukkia kotiin ja jo tuntuu olo paremmalta, myös jouluisemmalta. Jo vuosia joulukuut ovat minulla kuluneet kiireen keskellä, mutta myös nautiskellen. Minusta kuoriutuu sentimentaalinen hölmö, joka itkeä tirauttaa ihan joka asiasta, niin hyvästä kuin huonostakin ja elämä on kovin veitsenterällä koko ajan. Odotan joulua enemmän kuin lapsena, minulle se on aikaa perheen kanssa ja siksi tuntuukin typerältä valittaa lumen puutteesta. Ylihuomenna mennään  Verkatehtaalle Rajattoman joulukonserttiin ja sieltä uskon löytäväni lisää rauhaa jouluuni. Sieltä se tulee.

Mitä häihin tulee, ihana serkkuni sanoi kyllä kysyttyäni häntä kaasokseni! Ihanaa! Olen suorastaan naurettavan riemuissani asiasta! Hänen kanssaan tahdon jakaa tämän kokemuksen, aivan kuten sain jakaa hänenkin häänsä. Serkkuni ansiosta minulla on kaksi siskoa yhden sijaan ja se on korvaamatonta. Liian harvoin vain tulee se kerrottua. Ihminen, joka on kulkenut mukana koko elämäni, rinnalla monessa kokemuksessa ja myötäelänyt kanssani ja minä hänen kanssaan, on tärkeää saada pitää rinnalla tärkeänä päivänämme ja matkalla siihen. Rakkautta. Sitä se on.

Olipas tämä nyt pomppivaa jutusta toiseen, mutta niin on ajatuksetkin. Täysi yö on tullut nukuttua joskus aikoja sitten, flunssa on pitänyt puhdin pois ja töissä on enemmän kuin kädet täynnä joulujutuissa. Läähpuuh. Tsemppiä teille muillekin vielä vuoden viime rutistuksiin!

Lunta odotellessa

Ohhoh, kun aika menee nopeaan! Viime viikonloppu meni vanhempieni luona rentoutuessa hyvän ruoan ja seuran parissa. Ei saunakaan pahaa tehnyt. Ihana kevyt lumipeite valaisin maiseman ja matkalla Hämeeseen ohitimme monta hää-opastetta. Mietin kuinka onnekkaita viime lauantaina vihityt olivat, kun saivat hivenen lunta marraskuun pimeyteen ja sumppuisuuteen! Samalla huomasin jälleen leikitteleväni ajatuksella talvihäistä, hangen hohtaessa, tähtikirkkaassa illassa soihtujen, roihujen ja lyhtyjen valaistessa juhlaa. Kiva, kun voisi järkätä monet häät ;) Ehkä pitää kuitenkin tyytyä näihin yksiin, unelmahäihini. Unelmahäihin sen vuoksi, että tuleva aviomieheni on kaikkea mitä voin haluta, tarvita ja unelmoida.

Leikitään silti hetki ajatuksella. Lunta, pehmeää valoa ja hämyä, varpaat jäässä, posket paleltuneina mutta ah niin rakastuneena. Voih <3

Kuva Dennis Pike Photography 

Kuva Etsy

Tai miten olisi jouluhäät? Näin jouluhörhönä aika ihana ajatus, mutta miten sitten kävisi hääpäivän vieton? Jäisi joulun jalkoihin joka vuosi? 

Kuva täältä

Näihin tunnelmiin, ihanaa viikonloppua!

Kiitos!

Yli tuhat vierailua blogissani sitten sen aloituksen lokakuussa! Kiitos teille lukijani <3

Tämän päivän olen viettänyt kärsien niskalukosta joka toivottavasti huomenna aamulla saadaan fyssarilla auki, jotta elämä jatkuu normaalisti. Pää ei käänny kunnolla ja sattuu niin julmetusti... Olen jököttänyt sohvalla, varovasti jumpannut ja välillä tutkaillut sormuksia. Kävin nimittäin eilen Helsingissä ollessani parissa koruliikkeessä ja sovitin ihania sormuksia. Luulin löytäneeni jo aiemmin sormukseni, mutta yksi koruseppä laittoi minut pohtimaan asiaa uudestaan; himoitsemassani sormuksessa on topaasi, joka ei ole yhtä kova kivi kuin timantti tai safiiri eikä siten kestä samalla lailla kulutusta vaan hioutuu vähitellen pyöreäksi kulmistaan ja niin edelleen. Ei hyvä. Asiaa pitää siis miettiä uudestaan. Kokeilin eilen myös aivan ihastuttavaa lehti-sormusta, se näytti kerta kaikkiaan upealta, herkältä ja minulta. Täytyy raahata mies sitä katsomaan jossain vaiheessa ja antamaan painavan mielipiteensä. Myös eräs Sandbergin sormus ihastutti. Onneksi häihin on aikaa joten ehdin tätä sormus-asiaakin miettimään rauhassa ja paineetta, pitämään silmät auki ja mielen avoinna mahdollisuuksille.

Näihin mietteisiin tänään, nyt kohti sänkyä särkylääkkeen turvin, jotta aamulla jaksan nousta rääkättäväksi hoidettavaksi. Hyvää yötä!

Sormushaaveiluja

Hupsista, kun takana on kiire viikko. Ehkä sen väsymyksen piikkiin menee, että vasta kolmannella yrittämällä sain otsikon oikein; Rosmushaaveiluja kuulosti sekin kyllä jännittävältä! Aloitin uuden työn keskiviikkona ja meno on ollut aika haipakkaa. Lisäksi eilen illalla käytiin juhlimassa A:n A-veljen synttäreitä (koko hemmetin neljän veljen sarjan nimet alkavat A:lla), joita vietettiin juhlatila Euphoriassa Helsingissä. Aika lyhyeen jäi pippalot meiltä ja oltiin takaisin kotona kahden pintaan tunnin ajomatkan jälkeen. Jotenkin tuo aamuviiden jälkeen herääminen neljän tunnin yöunien jälkeen ei kannusta pilkkuun asti kukkumiseen. Tuli kuitenkin käytyä. Mutta sitten asiaan, eli sormuksiin. Olen tainnut omani löytää jo, joskin pidän mieleni avoinna. Ihastuin erääseen Pasi Torkkelin sormukseen, jota en tietenkään vielä paljasta, mutta tässä joitakin muita kaunokaisia häneltä.

Kaikki kolme kuvaa etsy.com

Upeita sormuksia löytyy myös Qiva Jewelleryltä. Sivunsa löydät täältä, kuvia napsin Qivan etsy-sivuilta. Sormukset ovat upeita ja persoonallisia. Torkkelin tavoin koruseppä tekee tilaustöitä asiakkaan toiveiden mukaan. Miesten sormukset ovat komeita myös.

kuva etsy.com

kuva etsy.com

kuva etsy.com

On ihana katsella mitä mielikuvituksellisempia sormuksia, mutta käytännöllisyys astuu kehiin hyvin pian. Asumme Suomessa, jossa on pitkä kylmä kausi ja minä käytän villatumppuja, moni ihastuttava sormus takertuu niihin kiinni. Lisäksi minun on otettava huomioon työni, jossa sormus ei saa aiheuttaa vahinkoa asiakkaille, joten kiemurat, terävät terälehtisormukset yms. voin unohtaa. Kihlani on kaunis valkokultainen kymmenen timantin rivisormus, jonka rinnalle sopii hyvin monenlainen kaunistus. Saa nähdä muutanko mieleni vielä, mutta voipi olla, että Torkkelin sormus ei löydä vertaistaan.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Tuli ja meni

...viikonloppu nimittäin. Perjantain vietin aivan loistavissa pikkujouluissa, joita isännöi miehen työnantaja. Aloitimme aamukahdeksalta ja lopettelimme puoli kahden aikaan yöllä. Se saattoi hivenen tuntua lauantain messuilla, joissa kävimme pyörähtämässä serkkusen ja miehen kanssa. Save the Date -messut olivat monelle morsiamelle pukutaivas käytettyjen pukujen muodossa, joskin säälin niitä, jotka jonottivat sovituskoppiin toista tuntia. Järjestäjä olisi samalla vaivalla voinut pystyttää koppeja tuplamäärän tilaa ollessa enemmällekin. Alakerran parasta antia taisivat olla upeat kondiittorien taidonnäytteet sekä kuvaajien panos. Meillähän kuvaaja on jo lyöty lukkoon (siitä sitten myöhemmin), mutta jaksoimme silti ihailla upeita valokuvia.

Tuunin laukut veivät sydämen, jälleen kerran ja samalta osastolta sain idean liitutaulumaalista ja tarjottimista. Ninkalta löytyi ihastuttavia hiuskoristeita ja koruja, mukaan ei kuitenkaan tarttunut mitään, sillä haluan vielä rauhassa miettiä ja makustella, mitä pukea ylleni puvun lisäksi! Mukavinta messuilla oli kuitenkin nähdä todella pitkästä aikaa VideoTimon Timo ja vaihtaa muutama sananen. Timo tulee videokuvaamaan häämme ja olen todella tyytyväinen päätökseeemme, jo etukäteen! Tiedän jäljen olevan hyvää ja Timon olevan mainio tyyppi, joka solahtaa juhlaväkemme sekaan vaivattomasti ja tyylikkäästi. On myös ihanaa, että vaikkapa puheisiin voi palata jälkikäteen niin monta kertaa kuin tahtoo. Minulle ei olisi tullut mieleenkään pyytää jotakuta vierastamme kuvaamaan, sillä hänen keskittymisensä olisi mennyt juhlimisen sijaan ihan muuhun. Pidän myös ajatuksesta, että meillä on jotain näytettävää mummulleni, joka ei tule pääsemään paikalle vaikka maan päällä vielä toivottavasti kulkeekin häidemme aikaan.

Esimerkki VideoTimon töistä, joku saattaakin tunnistaa blogimorsiamen :)

Messupyörähdyksen jälkeen marssimme kolmisin pizzalle, serkunkin olon ollessa hivenen ohkainen edellisen illan juhlinnan myötä. Se saattoi olla päivän paras kohta! Messut nimittäin jättivät hiukan kylmäksi, olisin kaivannut enemmän muun muassa koruseppiä paikalle, nyt se anti jäi hiukan suppeaksi. Seura oli kuitenkin ensiluokkaista vaikka tärkeä ystävä ei mukaamme päässytkään. Sunnuntai kului lähinnä sängyssä nautiskellen hitaasta päivästä. Kävimme kuitenkin iltasella sytyttämässä kynttilät edesmenneille isoisille. Oma isä olikin tällä kertaa matkoilla Isänpäivän aikaan. Yleensä on kuitenkin tullut vietettyä Isänpäivää oman isän seurassa. Hän kun merkitsee minulle maailman verran.

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille ihanille lukijoille! Joukkonne onkin kasvanut viime aikoina kunnioitettavan suureksi <3

Erilainen päivä osaavien naisten seurassa

Minä kannatan hyvä veli -järjestöä, siis sellaista, jossa toteutuvat moisen parhaat puolet eli kaverin auttaminen ja palvelusten tekeminen -pyyteettömästi kylläkin. Sen vuoksi eilinen oli huippu päivä! Se tosin taisi mennä enemmänkin hyvä sisko -toiminnan piiriin, mutta ei olla turhan tarkkoja. Mutta siis siitä päivästä; ihana Anna-Katri Hänninen kuvasi näpsäkän Ghitan kauniita koruja. Minä sain kunnian kantaa koruja ylläni kuin kunnon amatööri konsanaan. Korvissani kaikuu yhä Anna-Katrin yhä napakammaksi muuttuva "SELKÄ"-karjaisu :) Mutta miten sitten päädyin tuohon tilanteeseen?

Ystäväni Antti Huttunen oli perustamassa joitakin aikoja sitten Retkipaikka-nimistä sivustoa, joka laskettaneen blogiksi vaikka onkin ennen kaikkea yhteisö. Mukaan lähti veljensä Juha ja suuri retkeilijä Judinin Jussi ja siitä pallo lähti vierimään ja kasvamaan. Lopputulema on hieno kokoelma retkeilyyn ja luontoon liittyviä vinkkejä, tarinoita, koordinaatteja ja inspiraatiota luonnossa liikkumiseen. Eräs suuri tarinoiden puu, Paavolan tammi yhdisti Anna-Katrin ja Huttusen Luontoni-projektin kautta, josta voit lukea enemmän Anna-Katrin sivuilta. Vielä ehdit myös hakea siihen mukaan! Voisin tarinoida Retkipaikasta, Paavolan tammesta inspiraation lähteenä  ja Anna-Katrin taidosta ja palosta vaikka kuinka pitkään, mutta koitetaan päästä takaisin asiaan. Minä ja Huttunen tunnemme toisemme jo lähes kymmenen vuoden takaa ja sivulauseessa Huttunen kysäisi muutama viikko sitten, josko kiinnostaisi korumalliksi lähteminen, sillä tuntemansa kuvaaja kaipaisi jotakuta mukaan. Koska sanon kaikkeen "Joo!" (no, melkein kaikkeen) ryhdyin tietenkin kyselemään lisää. Lopputulema oli siis minä, Anna-Katri ja Ghita häärimässä Hyvinkäällä Palopuron vanhalla kyläkoululla Anna-Katrin studiossa korujen ja kuvauksen äärellä.

Minä nautin, kun voin auttaa muita. Jos voin edesauttaa jonkun hyvinvointia, työtä tai tunnetuksi tulemista, teen sen enemmän kuin mielelläni. Mitään suurta ei ole koskaan syntynyt, ellei joku ole ojentanut auttavaa kättään tai antanut aikaansa. Siksi eilinen oli varsin hauska ja antoisa päivä. Löysin itsestäni myös hämmentävän jännittäjän, joka on aiemmin ollut esillä lähinnä musiikin suhteen. Jännitys kuitenkin hälveni nopeasti kotoisan ja lämpimän tunnelman vuoksi. Ehdimme ruotia myös monet yhteiskuntamme pulmat kuvausten lomassa. Hieman olin alavireinen koko päivän kiitos äkäisen hermokivun, mutta eiköhän joku kuvista siitä huolimatta toimi. Mikä tärkeintä, Anna-Katrin osaamisen kameran takana ansiosta korut pääsevät oikeuksiinsa. Minusta oli ihanaa seurata nuoren taitavan yrittäjän intohimoa työtään kohtaan sekä koruntekijän rakkautta ja ylpeyttä omaansa kohtaan.

Voi kun useampi ihminen muistaisi sanoa sen Joon useammin, sitä voisi päästä kokemaan jotain uutta sekä samalla auttaa jotakuta arvaamattoman paljon. Tai sitten vain ihan vähän, mutta palkintona on kuitenkin hyvä mieli kaikilla ja se jos mikä on arvokasta tässä maailmassa. Voi kun itsekin muistaisin useammin niin tehdä. Sellaisissa mietteissä olen tänään, katsellen lumisadetta ja kuunnellen joululauluja. Häät ovat taka-alalla mielessä, mutta niihin liittyen; kysäisepä ihmeessä Anna-Katrilta kihla-, save the date - tai hääkuvausta! Me arvomme vielä Save the Date -kortteja ja kuvia niihin littyen, mutta jos niihin päädytään, soi  Hännisen puhelin ensimmäisenä.

Joulu, onko se jotain syötävää?

Tämä syksy meni sumussa, aika pysähtyi arjessani työkuvioiden muuttuessa. Valitettavasti kello ei oikeasti pysähtynyt ja vuosi lähenee vääjäämättä loppuaan. Yleensä minulla on joulujutut todella hyvällä mallilla tässä vaiheessa, mutta ei tänä vuonna, ehei. Yksi joululahja on mietitty ja loput odottavat oivallusta ja sopivaa budjettia, kun tänä vuonna saa olla tosi tarkka rahasta. Joulukortitkaan eivät ole edes ideoinnin tasolla; kyllä, olen niitä, jotka yhä uskovat korttien lähettämiseen ja vieläpä niiden itse tekemiseen. Kohta tulee kiire, mutta aivoni eivät silti toimi. 

Olen aiemmin osannut suhtautua joulun tuloon stressittömästi, ehkäpä sen vuoksi, että olen miettinyt asiat rauhassa ja AJOISSA. Siksi teen sitä myös häidemme suhteen, tahdon nauttia suunnittelusta ja tunnelmoinnista miehen ja muiden läheisten kanssa. Joulu stressaa muutenkin tänä vuonna; pelkään ettei koko perhe ole kasassa jouluna ja se tuntuu pahalta. Miehen poika tulee meille jouluksi ja loppuviikoksi ja se itsessään luo jo tiettyjä rajoitteita, jos esimerkiksi sisareni perhe jää kotiinsa Pohjanmaalle. Me jäämme etelään käytännön syistä, mutta ajatus joulusta ilman sisarta... Jotenkin ahdistaa koko juttu. En osaa selittää. Minä joka olen aina ollut jouluihminen en nyt odota sitä ollenkaan, juurikin sen vuoksi että perheeni taitaa olla levällään. Joulu on minulle yhtä kuin perhe.

Ei pitäisi kaiketi synkistellä täällä, mutta tätähän elämä on, välillä kivaa ja ihanaa ja välillä jotain muuta. Onneksi tällä viikolla on kaikkea kivaa tiedossa; huomenna menen kuvauksiin ihanien korujen kera nuoren taitavan kuvaajan eteen, perjantaina miehen duunin pikkujoulut värikuula-aseiden kera (minun mustelmaherkkyydelläni jälki on varmasti huikeaa) ja lauantaina häämessuilua serkun ja miehen kera. Odotan kovasti Save the Date -messuja, pääsen mm. moikkaamaan vanhaa tuttua, ajattelin hyödyntää hääkirppiksen annin, herkutella suklaalla ja ihastella sormuksia. Saa hukkua päiväksi häiden maailmaan ja hyvässä seurassa! On myös aivan huippua, että mies lähtee mukaan. Voisin kuvitella sukupuolijakauman olevan kovasti naisten puolella, mutta ei anneta sen haitata. Häät ovat meidän, suunnittelu on yhteistä ja olen onnellinen ennakkoluulottomasta miehestäni, joka ei pelkää naishörhelöiden maailmaa.

Muistattehan messuilla poiketa hotelli Havenin pisteellä, jossa yksi onnellinen pari voi voittaa hääyön! Haven on kerrassaan huikea paikka ja se tulee ehdottomasti olemaan meidän paikkamme häiden jälkeen. Palvelu on kovatasoista, huoneet ihastuttavia ja koko kokemus todella miellyttävä. Suosittelen lämpimästi! Hääyö sviitissä on hintava, mutta muutkin huoneet ovat varsin hyviä vaihtoehtoja ja huokeampia. Esimerkiksi Lux-huoneet ovat ihastuttavia, saatavilla merinäkoalalla ja varustettuja todella mukavalla sängyllä, kylpyammeella ynnä muulla ihanalla. Yövyimme viime vuonna serkun häiden jälkeen Havenissa ja se tunne kun sai pitkän, rankan ja ihanan päivän jälkeen upottautua kuumaan kylpyyn <3 Mieli ja keho lepäsivät.

Nyt taidan mussuttaa muutaman lakun ja ihastella kynttilöiden valoa, ehkä se rauhakin löytyy, myös joulun suhteen.

Painotuotteista ja onnen suosimisesta

Perjantai oli varsinainen tehopäivä tässä taloudessa; aamukasilta vääntöä urakoitsijan kanssa piharempan lopputuloksesta (jostain syystä jampalle oli kehittynyt akuutti dementia), kodin puunausta ja järjestelyä, pyykinpesua ja tiskausta ja sitten se tärkein, eli Save The Date -korttien suunnittelua ja ylipäänsä pohdintaa tuleeko sellaiset vai ei. Kirjoittelin jo aiemmin, että on pohdittu korttien ja muiden paperituotteiden painattamista itse väkästelyn sijaan (pahoittelu Sinulle, joka luit yhden postauksen tunnisteella Painotuotteet tulematta siitä hullua hurskaammaksi). Vistaprintiltä löysin kivan maalaismaisen kutsukorttimallin, joka istuisi häidemme teemaan aivan loistavasti -ripauksella pitsiä tietty. Tein siitä yhden testimallinkin ja näytti kyllä kivalta ja sopivan yksinkertaiselta. Hinnatkaan eivät päätä huimaa. 

Noh, eräs paikallinen nuori valokuvaaja, jonka kanssa teen yhteistyötä ensi viikolla ihan muissa merkeissä  (Anna-Katri Hänninen, googlaa ihmeessä mm. hänen Luontoni -projektinsa) kehotti kysäisemään häneltä tarjousta, jos haluamme Save The Date -kuvauksia. Aloin siinä sitten miettiä asiaa enemmänkin. Tuossa kuukausi takaperin mietin, että olisi tosi kiva ottaa meistä parina kivoja kuvia, jotain kihlakuvauksen tyyppistä ja miksei vaikka kortteja varten. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen Save The Date -korteista melko äkkiä pitäen niitä turhina. Nyt kuitenkin olen alkanut lämmetä ajatukselle, toki se on yksi menoerä lisää varsinkin jos tekee valokuvalliset kortit... Onneksi asialla ei ole mikään kiire, kun häihinkin on runsaasti aikaa! Asiasta kuitenkin innostuneena etsin erilaisia malleja ja testailin niitä muutamalla vanhalla kuvallamme. Ei pöllömmän näköistä. Tätä täytyy miettiä. Muille miettijöille suosittelen mm. näitä linkkejä: http://www.weddingpaperdivas.com/ ja http://www.weddingchicks.com/freebies/. 

Sitten ihan toiseen juttuun, nimittäin tuuriin, onneen, lykkyyn ja sattumiin. A ja minä tapasimme syyskuussa 2011 erään kaverini syntymäpäiviä juhliessa eräässä ravintolassa, johon minun ei ollut alun perin ollut tarkoitus edes lähteä. Emme vaihtaneet yhteystietoja, ei sukunimiä, koska A:n tilanne oli hivenen epämääräinen ja koska olimme, noh, idiootteja (sen sijaan vaihdoimme kyllä suudelman ennen esittäytymistä). Reilu kuukausi myöhemmin A löysi minut verkosta uskomattomalla tuurilla ja sovimme tapaamisen. Se oli menoa sitten. Uskomaton mäihä kävi, sillä molemmilla oli pyörinyt monet kerrat mielessä, että tulipa oltua typeriä. Nyt tässä järjestetään häitä ja yhteistä loppuelämää. Häitämme tulee muuten videokuvaamaan tämä kaverini, jonka synttäreitä silloin juhlittiin. Ympyrä sulkeutuu. Niin moni asia on onnesta ja sattumista kiinni. Että satuimme samaan paikkaan, että kuvani sattui olemaan erään sivuston etusivulla, jonka avulla sitten löysimme toisemme uudestaan. Että molempien tilanne oli sellainen, että jollekin isolle on mahdollisuus. On tämä joskus ihmeellistä.

Näihin mietteisiin, hyvää lauantaita, muistattehan sytyttää kynttilöitä menehtyneille rakkaille!

Kukkia, kukkia ja paljon lisää kukkia!

Kuva täältä

Nyt kun on suoritettu jälleen tämä kellojen siirtäminen ja illan pimentäminen sen myötä, voi itseään piristää ihastuttavilla kukkasilla; elävillä tai kuvilla tai molemmilla jos oikein innostuu! <3 Olen tässä hakenut sumppuisiin ja pimeisiin päiviin iloa juuri tällä tavalla ja eilen ihastelin jaloleinikkejä. Voih miten ihastuttavia ne onkaan! Näitä on saatava kotiin ja pian.

Kuva täältä

Värejä löytyy paljon, saatavuus on joko läpi vuoden tai lähinnä talvella, riippuu mitä lähdettä uskoo. Todennäköisesti jaloleinikkejä saa tosiaan myös kesällä, mutta hinta mahtaa olla kovempi, kun niiden sesonki on meihin nähden talvella. Mutta mutta, sitä ehtii selvitellä myöhemmin jos näitä häihinsä halajaa. Nyt ihastellaan kuvia!

Kuva Jen&Jonah Photographers 

Kivasti toimii vieheessä jaloleinikki pionikimpun parina, ei hullumpi idea!

Kuva täältä

Suloisilta näyttävät myös kimpussa, tuossa pehmeässä muhkeudessa on jotain aivan ihanaa. Muoto tuo mieleen kullerot ja muut leinikin sukulaiset.

Kuva täältä

Voisin hyvin nähdä jaloleinikkejä valkoisen ja pehmeän vaaleanpunaisen sävyissä pöydissämme neilikoiden seassa sekä isommissa kimpuissa. Täytyy soitella floristille ja kysäistä saako näitä ihanuuksia heinäkuussa, ettei tule turhaan haaveiltua ja suunniteltua. Millaisia kukkia teidän häihinne tulee? 

Nyt ihanaa torstain jatkoa, viikonloppu häämöttää jo!

Kuva täältä