sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Villa Solgården Hangossa

Flunssaiset terveiset mökiltä! Kuten aiemmin kirjoitin, piipahdimme Hangossa pienellä kihla- ja hääpäivän juhlistamisreissulla ja yövyimme ihanassa Villa Solgårdenissa ja tarkemmin sen piharakennuksessa, Lilla Solgårdenissa. Solgården on majoittanut matkalaisia ja lomalaisia vuodesta 1904 ja se on kerta kaikkiaan viehättävä. Villa sijaitsee kylpyläpuistossa ja Hangon ihanuudet on helposti saavutettavissa sieltä käsin. Itäsatamaan on matkaa noin puolitoista kilometriä, rannalle kivenheitto kuten Casinollekin, Neljän Tuulen Tupa on mukavan päiväkävelyn päässä ja keskustan kävelykatu nopeasti saatavilla. Me liikuimme sujuvasti kävellen (lukuunottamatta luontopolulle lähtöä). Villa majoittaa 32 henkeä kahden hengen huoneissa, vuokraa Jopoja ja järjestää asiakkaiden toiveista kaikkea viininmaistelusta grillibileisiin rivitanssin kautta. Asiat tehdään lämmöllä ja tinkimättömyydellä unohtamatta rentoutta.

Solgårdenin terassi kylpi auringossa pitkälle iltaan ja ihmiset viihtyivät siinä hymyillen
Villan aula

Me yövyimme yhdessä piharakennuksen kolmesta huoneesta, joissa on oma wc ja suihku, päärakennuksessa wc:t ja suihkut ovat yhteisiä, aitoon villa-tyyliin. Meidän huoneemme oli varustettu lisäksi keittonurkkauksella, jonka pieni jääkaappi oli mukava lisä. Huoneet oli laitettu paikan henkeen sopivasti pistorasioita myöten ja pidin rauhallisesta ja uskomattoman valoisasta ympäristöstä paljon. Sama valo vallitsi päärakennuksessa auringon virratessa sisään isoista ikkunoista ja maalatessa kaiken kauniiksi. Saavuttuamme meidät otettiin lämpimästi ja iloisesti vastaan ja saateltiin piharakennukseen, jossa meitä tervehti ihana näky!



Solgårdenissa tiedettiin meidän juhlistavan kihla- ja hääpäiviämme ja sänky oli laitettu kutsuvaksi. Jopa huonenaapurimme tiesivät matkamme syyn ja onnittelivat minua lämpimästi kohdatessamme verrannalla. 


Huone oli tosiaan ihastuttava valkoisine lattioineen ja yksinkertaisine sisustuksineen. Se oli toimiva yhdistelmä vanhaa henkeä ja uusia tuulia. Jotenkin mieli ja sielu lepäsi ja rauhoittui.



Sadesuihku on aina yhtä ihana, niin täälläkin. Pidin myös suuresti kylpyhuoneen lämpimistä sävyistä.




Olimme suunnitelleet lähtevämme Tulliniemen luontopolulle ja lähdimmekin, aikataulumme vain venyi, kun juutuimme ihailemaan huonetta ja tunnelmaa. Lisäksi halusin purkaa vaatteeni kaappiin, kun säilytystilaa kerran oli ruhtinaallisesti. On mukavampi lyhyelläkin viipymisellä elää kaapista eikä kassista.


Päärakennuksesta löytyi viehättäviä soppia oleskeluun vaikkapa kirjan kera. 



Aamiainen syötiin pitkän pöydän ääressä kuulumisia rupatellen leppoisassa tunnelmassa. Myös valoisa emäntämme, Kati, liittyi seuraan kahvikupposelle.




Aamiainen oli herkullinen ja virkistävä ja seura oli mainiota!


Yksityiskohtiin oli panostettu ja esimerkiksi upeita isoja lasipulloja oli siellä täällä. Less can be more, kuten Solgårdenin sivuilla todetaan.






Suosittelen Solgårdenia lämpimästi kotimaassa matkustaville pariskunnille. Villa sopisi myös oikein hienosti häämatkalaisille, jotka arvostavat rannikon kauneutta ja Hangon kiireetöntä ilmapiiriä. Viehättävä villa toimisi hyvänä tukikohtana pidemmälläkin vierailulla, sillä Hangossa ja sen ympäristössä riittää nähtävää ja tekemistä. Me palaamme Solgårdeniin takuuvarmasti!

Pälli ja Höntti kiittävät <3


P.s Solgården löytyy myös Facebookista; klik

Kuvien oikeudet Minttunen, luvaton käyttö ja kopiointi on kielletty

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Vuosi naimisissa

Vuosi sitten tahdoimme toisemme ja tahdomme edelleen, kovasti <3 Hääpäivää vietämme mökillä kahdestaan elämästä nauttien.

Kuva Miska Koivumäki


P.s. Blogi ei ole kuollut vaikka elämän järjestämät yllärit ovatkin aiheuttaneet voimakkaan priorisoinnin tarpeen, tarinointi jatkuu <3

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Vielä kerran häihin; huomenlahjat ja ihana korttimeri

Happy Road -jutun aineisto odottaa minulla purkamista (1,5h:n keskustelu tallennettuna...), mutta sitä odotellessa kirjoittelen vielä hieman häistämme tai tarkemmin sanottuna huomenlahjoista. Tajusin tuossa kuvia selatessa erästä blogin lukijaa varten, että huomenlahjoista jäi kirjoittamatta kokonaan!

Minähän sain kuningasidean antaa A:lle lahjaksi jotain hieman erilaista. Tiesin hänen himoitsevan erästä pukua, mutta olevan liian nuuka sen ostamaan, joten pistin juonien Miesten Pukuhuoneen Susannan kanssa. Susannalla oli mitat valmiina, koska häiden vuokrapuku oli häneltä myös, joten minä kirjoittelin sähköpostia, jossa kerroin suunnitelmani ja Susanna oli heti innolla mukana juonessa. Hän tilasi puvun, jonka minä kävin hääviikolla hakemassa. Susanna odotti minua pukua hakemaan ja voi sitä ilmettä, joka hänellä oli, kun viikolla liikkeeseen ilmestyttiinkin kahdestaan (sillä vuokrapuvutkin piti noutaa). Susanna aloitti varovasti minua katsoen; "Tulitte..?" ja minä äkkiä jatkamaan; "...niitä A:n ja bestmanin vuokrapukuja hakemaan". Olimme asioilla kaupungissa joukolla miehen ja kaason kanssa ja jakauduimme hetkeksi, sillä kaasolla oli salaisia juttuja ja minulla myös. A jätti minut keskustassa kyydistä, josta minä kävelin takaisin Pukuhuoneelle ja Susanna räjähti nauramaan kun astuin taas liikkeeseen sisään. Vuokrapukujen noudosta oli kulunut noin 20 minuuttia. Hän hekotti, että ehti jo miettiä, olenko kuitenkin paljastanut suunnitelmani A:lle. Minä nappasin puvun mukaan, jonka Susanna oli pakannut kauniisti ja tyylikkäästi valmiiksi, jottei minun tarvitse kotona kikkailla.

A hoiti mysteeri-kassin hotellille hääaamuna ja malttoi olla kurkistamatta sisään. Häitä seuraavana aamuna kaivoin laatikon esiin ja A sitä sitten hämmentyneenä avaamaan. Hän ilahtui puvusta kovin ja hyvännäköinen se Cavalieren puku kyllä onkin! 


Olin sopinut Susannan kanssa valmiiksi, milloin käymme Pukuhuoneella, jotta hän voi tehdä pukuun tarvittavat muutokset ja jotta puku ehtisi vielä valmiiksi serkkuni häihin, jotka olivat heinäkuun lopulla. Palvelu oli loistavaa ja ihanaa alusta loppuun! Juonimisesta kirjoittelinkin jo ennen häitä täällä.

Puku on oikeasti tummansininen, A:n puhelimen kamera vääristää sävyjä
Oma ihana huomenlahjani oli sekin varsin onnistunut yllätys! Sain kauan kaipaamani rannekellon (valmistaja laadukas Mido), joka on ihastuttavan ajaton ja mukana on juuri sopivasti ylellisyyttä pienen timanttien muodossa. 


Kävimme heti häitä seuraavan päivän aamuna kävelyllämme lyhennyttämässä rannekkeenkin sopivaksi ja kello on ollut kovassa käytössä. Aivan nappivalinta A:lta!

Arvostan hyvin valittua lahjaa suuresti. On ihanaa, kun joku käyttää aikaa ja ajatusta. Sitä arvostusta osoittaa myös seuraava kuva; levitin kotona kaikki vierailta saamamme kortit esiin ja ne olivat esillä pitkään. Niitä oli ihana katsella, lukea kauniita sanoja ja toivotuksia ja muistella ihmisiä, keneltä ne olivat. 


Kuvassa näkyy myös erään ystävän nikkaroima rakkauden ensiapupakkaus kera kuplivan ja retkiviinilasien. Mukana oli kortti, jossa luki seuraavaa:

"Valitettavasti lapsiperheen rahavarastomme eivät riittäneet hankkimaan teille ja perheillenne vuoden täysihoitolomaa Balilla.

Lahjan suurimman kuitenkin saa hän, joka löytää ystävän.

Lahjaamme olemme liittäneet rakkauden ensiapupakkauksen. Kaksi lasia ja pullo kuohuviiniä auttaa aina. Jos rakkauden iskunvaimentimet pettävät, täyttäkää antamamme kantolaite pullollisella kuohuvaa puhdistusnestettä ja menkää puistoon, merenrantaan, parvekkeelle tai mikä hyvältä tuntuukin. Nauttikaa juomasta ja hetki toisistanne, keskustelkaa vaikka päivän säästä ja ottakaa hetki yhdessä happea. Se auttaa varmasti!

Toki, toivomme että lahjamme tuottaa iloa myös ilman vastoinkäymisiäkin! Ottakaa tämä uusi ystävänne siis mukaan sinne puistoon, merenrantaan, parvekkeelle, mökille tai minne ikinä menettekin."

Arvostan. Ja arvostamme molemmat. Saimme muutenkin niin ihastuttavia lahjoja, mutta tämä jäi isosti mieleen <3

Kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, älä kopioi tai käytä ilman lupaa

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kurkistusta pukuihin ja tulevaan

Hei ihanat! Kevät kohisee ympärillä, tänään kylläkin myrskytuulen voimin, mutta kohisee silti. Minä pursuan ideoita tulevista jutuista ja yksi niistä on paikallisen hääpukuliikkeen omistajan haastattelu. Olen menossa ensi viikolla tapaamaan Happy Roadin Pirjo Leimua, jolla on kerrottavaa tulevasta hääpukumuodista ja hääpukushoppailusta. On ihana mennä piipahtamaan liikkeessä ja tavata taidokasta Pirjoa, jonka silmään luottaisin kuin kallioon. Happy Roadhan on yksi niistä harvoista liikkeistä Suomessa, joka myy Maggie Sotteron pukuja ja suosittelen siellä piipahtamista. Asiantuntijuudessa ja palvelussa se hakkaa mennen tullen ainakin erään Helsinkiläisen liikkeen, joka Sotteroja myy ;)

Olen tässä viettänyt aamupäivää katsellen Sotteron tämänhetkisiä mallistoja läpi, jotta saisin jonkinlaisen yleiskuvan siitä, mitä nyt on tekeillä. Ja on kuulkaa melko erilaista katsella hääpukuja nyt kuin silloin, kun omaansa mietti. Silmäkarkkia riittää! Samalla olen kurkkinut muiden valmistajien mallistoja ja pistänyt merkille, että pitkään vallalla ollut pitsihullaannus on vähitellen tekemässä tilaa toisenlaisille ratkaisuille. Pitsiä yhä löytyy, mutta jutun juoni äkkikatsomalla tuntuu olevan kerroksissa, eräässä mallistossa näkyi myös rokokoon henkeä ja olkaimelliset puvut tuntuvat vallanneen markkinat. Kaksiosaisia pukuja on myös jonkin verran perinteisten rinnalla, joten edelleen jokaiselle löytyy jotain täydellistä!

Tässä Sottero and Midgleyn kaksiosaista:
Kuva täältä
Tässä linjakas ja moderni, myös Sottero and Midgleyltä:

Kuva täältä

Kauniita puuterinsävyjä tuntuu löytyvän yhä monelta tekijältä. Omanikin oli ihanaa roosaan taipuvaa joka sopii mainiosti kalpoiseen suomalaiseen ihoon mainiosti. Ascher-pukua muuten tehdään edelleen, vink vink :)

Kuva Minttunen
Tässä David Tutera for Mon Cheri esimerkkinä sävystä (sävyjä löytyy hienovaraisesta nudesta aina hyvinkin vaaleanpunaiseen):

Kuva täältä
Mutta siis, ensi viikonlopun jälkeen on luettavissa kuulumisia Happy Roadista ja hääpukurintamalta. siihen saakka, iloista puvun metsästystä niille, keillä se vielä on edessä <3

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kahdeksan kuukautta naimisissa ja missä nyt mennään

Hei kevät ja lukijani! Aurinko sulattaa lumia kovaa vauhtia ja vetristää sormetkin taas kirjoittamiseen. Viikonloppu on tähän mennessä sisältänyt siivousta, lukemista, töihin liittyvää dokumentin katselua ja muuta töiden tekemistä materiaalien väsäilyn merkeissä. Nyt virkistyin lenkillä sen verran, että on ilo palata blogin ääreen kertomaan kuulumisia nin A:n kuin minunkin suullani.

A vastaili muutamaan kysymykseen ja minä samoin. A:n vastaukset ovat aina ensimmäisenä ja minun kursiivissa alapuolella. Sitten mennään!

1. Muuttuiko jokin muukin kuin siviilisääty naimisiinmenon myötä?

Toki muuttui. Oikeastaan enemmän kylläkin käytännöllisten asioiden kannalta. Tarkoitan varmuutta siitä miten asiat menevät jos minulle tapahtuisi jotakin kurjaa ja muutenkin se miten yhteiskunta näkee meidät. Mitä tulee rakastamiseen ja rakkauteen, sitä en oikein usko että avioliitto muuttaa kenenkään kohdalla, tai ainakin itsestäni se tuntuisi hassulta että rakastaisin sinua eri tavalla tai enemmän kuin ennen sitä. Mutta myönnän toki että on ihanaa kun saan sanoa sinua vaimokseni :) 

Minä näen naimisissa olon lopullisena sitoutumisena ja koen sen hyvin eri asiana kuin avoliitto, joten joo, muuttui. Olemme luvanneet toisillemme olevamme tässä loppuun saakka, suojana toisillemme sateella, kulkevamme rinnakkain samaa tietä. Minä uskon lupaukseeni ja aion elää sen mukaisesti. 

2. Mikä on tällä hetkellä arjessa ihaninta? 

Oikeastaan koko arki. Se miten me sitä elämme ja koemme. Yhdessä tekeminen kanssasi on aina ollut tärkeää ja jotenkin tuntuu että sen merkitys ei ainakaan ole vähentynyt, ehkä se jopa tuntuu vieläkin tärkeämmältä. 

Ne pienet jutut jossa olemme olleet aina hyviä, hetken varastaminen. Nauraminen kanssasi jollekin ihan hölmölle. Hassuttelu. Se millä tavalla otat minut huomioon, teet päivästä paremman jos jokin painaa, autat ja tuet.

Pienten ihaninen juttujen tekeminen huolimatta stressistä ja pitkistä päivistä. Olohuonetanssit illalla kesken pyykkien levittämisen, maanantaisauna, jalkahieronta, kun kolottaa. Aika lailla samat asiat kuin ennenkin, ne vain saavat isomman merkityksen elämän haasteiden ollessa tällä hetkellä töiden ja lapsen asioiden suhteen suuria. 



3. Entä ärsyttävintä tai harmillista? 

Meistä parina johtuvia ei oikeastaan ole. Ärsytykset ja harmit tulevat enemmänkin niistä ulkopuolelta tulevista huolista ja murheista. Ja siitä, etten ehkä vielä kovin hyvin osaa jättää kasvanutta työvastuuta sivuun silloin kun pitäisi. 

Noh, ehkä itsekin pitäisi rajoittaa töiden puuhastelua kotosalla, kuten vaikka lauantai-illan viettäminen jotenkin muuten kuin etsimällä parin tunnin ajan materiaalia ja tulostaen sitä tai lukien jonkun gradua lapsihavainnoinnista. Toisaalta, itseään pitää jatkuvasti kehittää töiden suhteen eikä kaikkea voi tehdä työaikana. Pitää kuitenkin tarkemmin priorisoida ja aikatauluttaa, aina vain ei jaksa.

Ärsyttävää on välillä ihan hölmöt pikkujutut, kuten harmistuminen toisen jälkien siivoilusta tai jostain muusta yhtä vähäpätöisestä. Väsyneenä murheisiin ja huoliin saavat pikkujutut liikaa merkitystä. 

4. Mieti hääpäivää. Mitkä ovat kolme asiaa, jotka ensimmäisenä tulevat mieleesi?

Rauha
Onnellisuus ja onni
Sinä; se kaikki miltä näytit, tuoksuit ja tunnuit.

Kesän valo
Rakkaus ja varmuus
Ilo, jonka kaikki jakoivat

Kuva Miska Koivumäki

5. Mikä hääpäivässä oli mieleenpainuvinta ja miksi? 

Se että sain sinut, sinusta tuli minun vaimoni. Koska en ollut mitään muuta halunnut niin paljon. Juhlan tunnelma. Juhla oli niin 100% meidän näköinen kuin vain saattoi olla. 

Se, että sain vihdoin sanoa sinulle  tahdon ja juhlia sitä ihmeellistä asiaa rakkaidemme kanssa mitä upeimmassa ympäristössä Suomen kesän antaessa parastaan. Kaikki mitä olimme tehneet yhdessä ja perheiden ja ystävien kanssa häidemme eteen kannatti ja ilostutti aidosti hääpäivänä. Juhla huipensi ihanan matkan ja aloitti toisen. Nautin niin täysillä päivästä kuin vain voi ja siihen tunteeseen on hyvä palata muistojen ja kuvien avulla. Minuun teki vaikutuksen myös läheistemme ihanat puheet ja yllätykset ja ajattelen heitä suurella lämmöllä ja typertyneellä onnellisuudella.

Kuva Karvinen

6.Mikä häämatkassa oli tärkeintä ja mitä uskot muistelevasi vielä 30 vuoden päästä?

 Se että se suunniteltiin yhdessä. Ja se oli meidän kummankin “näköinen” ja paikat olivat kauniita, luonnollisia. Kiireettömyys. Että se oli paineeton, voitiin tehdä mitä haluttiin ja mikä tuntui hyvältä. Ja se oli ja on tärkeintä etten vaihtaisi siitä sekuntiakaan. 

Uskon muistavani sen pienistä jutuista. Piknik tuo taatusti mieleen Naantalin eväät ja paikan. Auringonlasku tuo mieleen Muumimaailman saareen ja sen tornin. Suomen lippu vastapäätä näkyvänä Kultarannan, jota katseltiin yhdessä. Hiekkaranta ja merituuli tuo mieleen Hangon pitkän rannan jota käveltiin sinne kahvilalle. Kesän ukkonen tuo mieleen ajomatkan Raaseporiin. Kylpylä tuo mieleen Haikon ja sen miltä näytit ravintolan salissa. Suklaa tuo mieleen sinun jälkiruokasi. 

Rakastin paineettomuutta ja täyttä vapautta. Suunnittelimme kaiken yhdessä ja menimme sinne, minne nenä näyttää ja missä aurinko paistoi tai missä pitää parhaiten kesämyrskyä. En olisi halunnut matkan loppuvan, sillä tien päällä oleminen on koukuttavaa. Oli myös niin ihanaa piipahtaa kaason perheen luona mökillä ajaen siinä järkyttävässä ukkosmyrskyssä ja pidellä nukkuvaa pienokaista kahvipöydässä. Häämatka oli täynnä iloa ja rakkautta, valoa.

Uskon muistelevani Naantalin katuja ja rantoja, ihania makuja, istumista kahvilassa kuuntelemassa elävää musiikkia kauniissa kesäillassa välillä hyviä kyyneliä pyyhkien. Uskon muistavani rakastettuna olemisen tunteen, sellaisen hullaantumisen. Seikkailun. Sen, että maailmassa olimme vain me kaksi vaikka olimme ihmisten joukossa. Hämmästyttävän tunteen, että me olemme NAIMISISSA! <3



7. Mitä rakkaudelle tapahtuu jatkossa?

Se varmasti elää ja tuntuu erilaiselta eri aikoina. Intohimoiselta, huolehtivaiselta, hellältä ja uskon että se saa välillä hölmöksi. Mutta ennen kaikkea uskon että se kasvaa ja vahvistuu. Ja kasvattaa. Saa menemään läpi mistä vain toisen vuoksi.

Rakkaus sinuun ja elämään vain kasvaa. Se muuttaa meitä ja muita ympärillämme. Mitä enemmän sitä  jakaa, sitä enemmän se tuo iloa niin itselle kuin muillekin. Rakkaus pysyy vahvana, jos siihen panostaa, jos muistaa kaiken keskellä koskettaa, hymyillä, kuunnella ja myös haastaa. Rakkaus ei lopu.



Kuvien oikeudet Minttunen ja mainitut kuvaajat, luvaton käyttö ja kopiointi on kielletty